Tuhannet suomalaiset ovat valmiita maksamaan satoja euroa päästessään lammaspaimeneksi keskelle korpea – turkulaiset Verna ja Jaakko viettivät erilaisen kesäloman alkeellisissa oloissa

– Se oli hauska reissu. Ajettiin Suomen halki, kun lähdettiin Etelä-Suomesta ja käytiin matkalla muissakin kansallispuistoissa. Kun päästiin perille, auto piti jättää parkkipaikalle ja kävellä neljä kilometriä sinne pihapiiriin. Raahattiin kaikki ruuat ja muu tarpeellinen sinne metsän hiljaisuuteen.

Tupa sijaitsi suoalueella vaaran rinteessä. Tarpeistona tuvassa oli laverit nukkumiseen, keittolevy ja kynttilöitä. Pihapiirissä oli sauna ja vinttikaivo, jossa pystyi säilyttämään ruokia viileässä. Sähköjä ei ollut.

– Siinä pitää olla perustaidot kuten tulenteko kunnossa, mutta kyllä siellä oli ollut tuvan päiväkirjan mukaan ihan lapsiperheitäkin.

Kohteet ovat kooltaan melko isoja, joten paimen voi ottaa mukaan perhettä tai ystäviään. Joillekin tiloille saa viedä myös lemmikkejä. Kohteita on ympäri Suomea.

Viikon aluksi Piitulaisten kaverit tulivat juhlimaan Vernan syntymäpäiviä.

– Syntymäpäivien juhlinta siellä oli kyllä yksi kohokohta. Meillä oli nuotio, huuliharpunsoittoa ja letunpaistoa. Ainoa miinuspuoli olivat hyttyset, Piitulainen naurahtaa.

Aiempaa kokemusta ei tarvita

Metsähallitus on järjestänyt Paimenviikkoa vuodesta 2007 lähtien. Ajankohdat vaihtelevat toukokuusta syyskuuhun. Paimenena ollaan aina viikko kerrallaan.

Paimenteen tehtäviin kuuluu muun muassa eläinten juomaveden vaihtaminen, yleiskunnon seuraaminen ja laskeminen, jotta karkulaiset huomataan.

Aiempaa kokemusta lampaiden tai lehmien hoidosta ei tarvita, koska Metsähallituksen Luontopalvelujen henkilökunta perehdyttää uudet paimenet. Paimenet saavat halutessaan osallistua myös muihin kansallispuiston töihin. Eläinten hoidon lisäksi aikaa jää myös vaikkapa retkeilyyn.

Poro tuli ihmettelemään

Piitulaiset kävivät kerran täydentämässä ruokavarastoja Syötteen kyläkaupassa. Muuten päivät menivät lampaiden hoidossa, lukiessa, saunoessa ja patikoidessa

– Lampaita oli kolme uuhta ja muutama karitsa. Ne olivat aitauksessa ja pärjäsivät itsekseen. Me vaihdettiin juomavesi ja pidettiin silmällä, etteivät porot kaada aitausta. Viikon aikana lampaista tuli ihan meidän kavereita. Aluksi kesytettiin niitä leivällä ja pian pienimmät tulivat jo syliin. Keksittiin kaikille omat nimetkin, Piitulainen muistelee.

Lampaat olivat aitauksen sisällä, eikä kummempia kommelluksia niiden kanssa sattunut. Yksi oli loukannut jalkaansa ja ontui vähän, mutta pärjäsi hyvin muiden lampaiden mukana.

– Onneksi siinä ei ollut sen kummempia. Soitettiin omistajalle ja selviteltiin asiaa.

Lampaiden ja porojen lisäksi Rytivaaran tuvalla sai olla omissa oloissaan. Tupa on luontopolun varrella, joten satunnaisia retkeilijöitä kulki välillä ohi. Piitulaisen mukaan parasta kokemuksessa oli, että tupa oli niin kaukana kaikesta.

– Yksi hauskimmista jutuista tapahtui, kun lähdetiin Jaakon kanssa kahdestaan kiertelemään aluetta. Oli kuuma päivä ja löydettiin suolampi, mihin päätettiin pulahtaa. Jostain alkoi kuulua ihmeellistä ääntä ja huomattiin, että sieltä tuli poro katselemaan meidän uintihetkeä. Siinä se ihmetteli, kun yritettiin räpiköidä ylös sieltä sammaleen keskeltä.

Paimenviikoilla hurja suosio

Verna Piitulainen törmäsi Paimenviikkoihin netissä ja päätti lähettää hakemuksen, koska retkeily oli lähellä sydäntä. He hakivat useampaan kohteeseen, mutta ensisijaisesti kauempaa kotoa oleviin paikkoihin.

Heillä kävi hyvä tuuri arpaonnen suosiessa jo ensimmäisellä kerralla. Paimenviikkojen suosio on kasvanut hurjasti. Vuonna 2017 hakemuksia lähetettiin lähes 5 000. Seuraavana vuonna määrä nousi jo 8 500 ehdokkaaseen. Metsähallitus arpoo hakijoiden joukosta onnekkaat lammas- ja lehmäpaimenet.

Ilmaisia paimenviikot eivät kuitenkaan ole. Hinnat pyörivät kohteittain noin 400 euron ympärillä. Tuotot käytetään kohteiden ylläpitoon ja huoltoon.

– Onhan se ihan erilainen elämys, kun itse pääsee osallistumaan siihen toimintaan. Lampaat viihtyivät paljon omissa oloissaan, niin ei se ihan täyttä työntekoakaan ollut.

Piitulaisen mielestä Paimenviikkojen suosio johtuu retkeilyn ylipäätään kasvaneesta suosiosta.

– Se on vain hyvä asia, kyllä tuonne Suomen metsiin ja tuntureille mahtuu porukkaa, kun on vain erätaidot hallussa.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli mieleenpainuva.

– Kestää hetken aikaa toipua siitä rauhasta. Kaupunki vetää äkkiä taas mukaansa, mutta sinne rauhaan jää semmoinen kaipuu, Piitulainen muistelee.

Vuoden 2019 paimenhaku käynnistyy tammikuun puolivälissä. Kohteita on tänä vuonna 14 ja viikkoja arvotaan yhteensä 174.