Mainos
Mainos

Kolin kansallismaisemat lumoavat kokeneenkin kävijän yhä uudestaan: "Syksyn sumuaamut ja täysikuu sykähdyttävät joka kerta"

Kolin matkailusesongin huippu osuu usein heinäkuulle, jolloin lomalaiset suuntaavat sankoin joukoin ihailemaan kesäauringossa siintävää kansallismaisemaa. Kolilla asuvat Hanna Kurvi ja Irja Tanskanen ihailevat samoja maisemia vuoden jokaisena päivänä. – Ei tähän koskaan väsy.

Kolin kylällä asuvat, matkailuyritys Ilovolttia pyörittävät Hanna Kurvi, 55 ja Irja Tanskanen, 54, vievät työkseen matkailijoita Kolin vaaroille ja metsiin. Luonto kutsuu puoleensa myös vapaa-ajalla, jolloin he nauttivat esimerkiksi rauhallisista kävelylenkeistä koiran kanssa tai pitkistä hiihtolenkeistä Pielisen jäällä.

– Rakastan erityisesti kevättalvea, kun tulee hankiaiset ja pystyy liikkumaan jäällä rajoituksetta missä vaan potkurilla tai suksilla. Siitä tulee valtava vapauden tunne, Irja Tanskanen sanoo.

Hän on viettänyt koko elämänsä Kolin liepeillä, sillä hän muutti Kolille noin 25 kilometrin päästä, synnyinkylältään Polvijärveltä.

– Kevät on ihana, mutta kyllä rakastan syksyäkin, ei voi mitään. Olen intohimoinen sienestäjä ja Kolilla on tähän upeat mahdollisuudet.

Kolin kylä:

  • sijaitsee Kolin vaaran juurella Pohjois-Karjalassa
  • noin 250 asukasta
  • kuuluu Lieksan kaupunkiin
  • Lieksaan 95 kilometriä, talvella jäätietä 35 kilometriä
  • 70 kilometriä Joensuusta pohjoiseen

Hanna Kurvi puolestaan muutti 90-luvulla Helsingistä Pohjois-Karjalaan opiskelemaan eräoppaaksi, ja jäi siltä reissulta töihin retkeilyoppaaksi Kolille. Hän harrastaa myös valokuvausta, johon Kolilla riittää materiaalia.

– Kun luontoon malttaa pysähtyä, huomaa että siellä tapahtuu koko ajan jotakin. Rauhallisesti seuraillen pääsee myös kuvaamaan asioita, joita moni ei välttämättä kiirehtiessään huomaa. Esimerkiksi valoon liittyviä ilmiöitä sekä eläimiä kuten oravia, jäniksiä ja kärppiä. 

– Vuosien varrella olen oppinut keskittymään luonnossa yhä paremmin hetkeen ja paikkaan. Aikaisemmin kävelin usein pois päin siitä mitä tapahtui. Nyt pysähdyn ja näen asioita, joita moni ei huomaa kuten valoon liittyviä ilmiöitä sekä paljon eläimiä: oravia, jäniksiä ja kärppiä.

Irjan ja Hannan tärpit matkailijalle:

  • Mäkrävaara, upea kaukomaisema kaikkiin ilmansuuntiin eri puolelta vaaraa kaikkina vuodenaikoina, vaaran laella iso erikoinen siirtokivilohkare. Laen tuntumassa myös hieno pystykallio, kun uskaltautuu vähän pois polulta.
  • Räsävaara, sieltä näkee hienosti näkötornista auringon laskut ja nousut, 360 astetta näköalaa.

Matkailijat eri puolilta maailmaa ihmettelevät lunta ja jäistä järveä

Tanskasen ja Kurvin matkailupalveluja ja retkeilytuotteita myyvä yritys sijaitsee Luontokeskus Ukossa Kolin huippujen tuntumassa. Työssään he näkevät kuinka Kolin taianomaiset maisemat houkuttelevat matkailijoita läheltä ja kaukaa.

– Matkailijoita on tullut paljon eri puolilta maailmaa ja he ovat kaikki olleet Kolista haltioissaan, Hanna Kurvi kertoo.

Irja Tanskanen tapasi hiljattain hiihtoreissullaan Pielisen jäällä ryhmän puertoricolaisia.

– He olivat aivan ihmeissään, ettei alla oleva voi olla järven jää, vaan sen täytyy olla maissipelto.

Alle tunnin ajomatkan päässä oleva Joensuu on osaltaan vaikuttanut siihen, että Kolille tulee yhä enemmän matkailijoita eri maista.

– Viime vuosina matkailijoita on tullut yhä enemmän Taiwanin ja Indonesian suunnalta. Joensuun yliopistossa on paljon kansainvälisiä opiskelijoita, jotka käyvät täällä opiskeluaikanaan. Myöhemmin he tuovat tänne myös ystäviään ja sukulaisiaan, Irja Tanskanen kertoo.

Lumeen tottumattomien matkailijoiden pulppuileva ilo tarttuu myös Hannaan ja Irjaan.

– Ulkomaiset matkailijat käyttäytyvät lumessa kuin lapset. Kun suomalainen varoo, ettei vain kaatuisi liukkaalla ja kompastuisi lumeen, hyppäävät matkailijat suoraan hankeen ja intoutuvat heittelemään lumipalloja. He todella riemuitsevat lumesta.

Kolilla on myös kymmeniä kilometrejä latuja, joiden vaativuus vaihtelee helposta järven jäästä haastavampiin latuihin vaarojen varrella. Hanna Kurvi kertoo kuubalaisesta naisesta, joka hiihti elämänsä ensimmäistä kertaa Kolilla.

Kolin kansallispuisto:

  • Tullut tutuksi taiteessa, muun muassa Eero Järnefeltin, Juhani Ahon, Pekka Halosen, I.K. Inhan, Jean Sibeliuksen töissä.
  • Tekemistä: Patikointi, talvisin lumikengillä, laskettelu, ratsastus, hiihtäminen, Pielisen risteilyt, pyöräily
  • Näkemistä: Miljardeja vuosia vanhat vaarat ja avarat näkymät. Kaskiperinteen muovaamat niityt ja vanhat pihapiirit.
  • Ympärivuotisia palveluja: Kolin luontokeskus Ukko, hotellimajoitusta, vuokratupia, tulentekopaikkoja polttopuineen
  • Puistossa vierailee vuosittain yli 200 000 matkailijaa.
  • Reitit: Merkittyjä reittejä ja luontopolkuja helppokulkuisista vaativiin. Talvisin hoidettuja latuja yli 60 kilometriä.
  • Soveltuu osin myös liikuntaesteisille.

Lähteet: Visit Karelia, Luontoon.fi

– Hän opetteli viikon aikana hiihtämään. Aluksi hän kaatuili niin, että häntäluu oli kipeänä, mutta loppuviikosta hän lähti yksikseen ladulle.

Petoja näkee harvoin, mutta "Kerran olin ahman kanssa aamupissalla"

Kolin kaunis ja monin paikoin koskematon luonto vetää matkailijoita puoleensa ympäri vuoden, mutta saattaa olla etenkin kokemattomille retkeilijöille myös uusi ja jännittävä ympäristö liikkua. Kansallispuistossa on nähty muun muassa karhuja ja susia, joita useimmat eivät haluaisi kohdata luontoretkellään.

– Minulta kysytään välillä, että eikö minua pelota yöpyä luonnon keskellä. Mitä minä siellä pelkäisin? En ole ikinä nähnyt vaeltaessani yhtään petoeläintä eli ahmaa, sutta, ilvestä tai karhua, Hanna Kurvi kertoo.

Tuhansia retkiä Kolin metsissä tehnyt Irja Tanskanen kertoo nähneensä petoeläimen yhden kerran.

– Olimme laavuretkellä vappuna ja lähdin aamupissalle ja hups, näin ahman niin ikään aamupissalla. Ahma ei reagoinut mitenkään, jatkoi vaan matkaansa harjun yli.

Pielisen itäpuolella, Lieksassa, on hyvät mahdollisuudet ympärivuotiseen suurpetojen kuvaukseen ja katseluun. Erä-Eeron lämmitettävissä kuvaus- ja katselukojuista voi päästä näkemään esimerkiksi ahmoja sekä huhtikuun ja lokakuun välisenä aikana myös karhuja. Metsässä omatoimisesti kulkiessa petoihin törmää vain harvoin.

Jäätie lyhentää matkoja talvella

Paljasjalkainen pohjoiskarjalalainen Irja Tanskanen on vakuuttunut, ettei tule missään vaiheessa muuttamaan kaupunkiin. Kolin kylältä on Joensuuhun 75 kilometriä ja Lieksaan 90 kilometriä. Talvisin matkoihin tulee suuri helpotus, kun Pielisen järven jäälle tehdään seitsemän kilometrin pituinen jäätie eli virallinen autotie. Silloin matka Lieksaan lyhentyy 35 kilometriin. Jäätien vieressä kulkee Pielisen poikki myös retkiluistelurata.

– En kaipaa kaupungista yhtään mitään. Meillä on täällä kylällä muun muassa kauppa, ravintola ja erilaisia puoteja. Auto on kyllä ehdoton olla, kun täällä asuu – sillähän pääsee aina halutessaan asioille esimerkiksi Lieksaan, Irja Tanskanen sanoo.

Kaupungin rientoihin ei kuitenkaan ole pakottavaa tarvetta, kun ihan vain tavallinen arki kylällä tarjoaa elämyksiä.

– Asun nyt kahdestaan parhaan kaverini Raili-koiran kanssa, ja sen kanssa kävellessä tulee nähtyä luontoa monesta vinkkelistä eri vuorokauden aikoina. Monet asiat sykähdyttävät joka kerta: täyskuutamo, sumuiset syysaamut ja tykkylumen peittämät puut, Irja Tanskanen kuvailee kotikulmiensa ihmeitä.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.