Aasian tsunamista 10 vuotta sitten hengissä selvinnyt presidentti Sauli Niinistö pitää tärkeänä sitä, että Suomen viranomaiset auttavat kansalaisiaan myös maailmalla. Hän korostaa tosin erityisesti riskialueille matkustavien omaakin vastuuta.
Aasian tsunamista tulee kuluneeksi tapaninpäivänä 10 vuotta. Yksi hyökyaallosta hengissä selvinneistä on Thaimaan Khao Lakissa jouluna 2004 lomaillut tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hän työskenteli tuolloin Euroopan investointipankin varapääjohtajana.
Suomessa moitittiin pian tapauksen jälkeen viranomaisia viivyttelystä. Muun muassa hallituksen sanottiin myöhästyneen pahasti lähdössä – jopa niin että katastrofeja varten koulutettu 260 hengen suomalainen kommandoryhmä jäi kokonaan lähettämättä paikalle.
Myös Niinistö arvosteli Suomen viranomaistoimintaa kotiin paluunsa jälkeen. Nyt jälkikäteen hän tosin kertoo olleensa vähemmän kriittinen kuin otsikoista olisi saattanut päätellä.
Niinistö kertoo toimittaja Kari Lumikeron haastattelussa ihmetelleensä erityisesti sitä, miksi Suomessa ei tajuttu tilanteen vakavuutta nopeammin.
– Kun tulin tietämään, että tapahtumasta oli tiedotettu kansainvälisesti hyvinkin pian onnettomuuden jälkeen ja nähty kuvissakin, millainen aalto oli, oletin, että kautta maailman olisi ymmärretty, että nyt on tullut pahaa jälkeä.
"Khao Lakin tilanteesta ei tiedettu Suomessa mitään"
Niinistö ymmärtää, että kokonaiskuvan hahmottamista hidastivat tsunamialueilla poikki menneet yhteydet.
– Pääsin itse soittamaan Suomen lähetystön virkamiehille Phuketiin tsunamia seuraavana päivänä aamuyön tunteina. Minulle sanottiin, että Khao Lakista ei ole kuulunut mitään. Sitä tietysti ihmettelin vähän. Suurin osa menehtyneistä suomalaisista oli kuitenkin siellä.
– Toisaalta aika vaikea siinä olisi ollut mitään tehdäkään, koska kaikki sähköiset ja myös maantieyhteydet olivat poikki, Niinistö toteaa.
– Toinen mietityttämään jäänyt asia, joka ei liity mitenkään Suomen viranomaisiin, oli se, että aalto iski ensin Thaimaan eteläkärjessä olevaan Phuketiin. Ennen kuin se ennätti Khao Lakiin 100 kilometrin päähän, aikaa kului kymmeniä minuutteja, ehkä puoli tuntiakin. Miksi kukaan ei tajunnut puhelimella soittaa pitkin rannikkoa, että täältä tulevat nyt pahat myrkyt? Sellaista en ainakaan kuullut tehtävän.