Trashionista tekee vanhasta uutta: Hylätyistä vaatteista syntyy uniikkeja juhlapukuja

Trashion on kierrätysmuotia vanhoista vaatteista. Sanan keksijä on ekomuodin moniosaaja, trashionista Outi Pyy. Hän on erikoistunut tekemään vanhoista vaatteista uusia. Pyy suunnittelee ja tekee vaatteet itse, mutta vain tilauksesta.

Arkivaatteita häneltä ei tilata, vain ja ainoastaan juhlapukuja. Pyyn pukuja on nähty esimerkiksi Linnan Juhlissa. Hän on tehnyt myös hääpukuja sekä juhlapukuja erikoistilaisuuksiin. Jokainen vaate on uniikki ja sillä silmällä Pyyltä myös juhlavaatteita tilataan.

– Ihmiset haluavat uniikkivaatteen, sellaisen joka on oman etiikan mukainen.

Pyy hankkii materiaalit suunnittelemiinsa ja tekemiinsä vaatteisiin kiertämällä kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia.

Oma pieni perusvarasto hätävarakankaita hänellä on, mutta vanhoja vaatteita ei Pyylle kuitenkaan kannata viedä, hän ei ota niitä vastaan.

– Mieluummin vie suoraan kierrätyskeskuksiin tai kirpputoreille ne vaatteet joita pystyy vielä käyttämään.

Kaikkia vaatteita Pyy ei suostu edes muokkaamaan. Jos vaate on hyvässä kunnossa ja sillä on vielä elämää edessä, sitä on turha lähteä purkamaan osiin.

Materiaalin hankinta pitkä prosessi

– Kierrätysmuodin tekeminen näyttää yksikertaiselta, mutta sitä se ei ole, Pyy kertoo.

Materiaalit pitää tuntea, toimivatko ne, voiko niitä muokata. Jos alkuperäinen vaate on pieni, se pitää osata kaavoittaa hyvin.

– Mietin vaatteita monella tasolla. Puran alkuperäisen vaatteen, katson miten se on tehty, katson leikkauksia ja yhdistän eri asioita.

Asiakkaiden itse tarjoamia vaatteita Pyy ei käytä, sillä ne ovat usein liian huonokuntoisia.

¬ Haluan, että valmis vaate kestää aikaa ja käyttöä. Siksi etsin materiaalit itse.

Halpoja trikookankaita Pyy ei suostu muokkaamaan. Suosikkimateriaaleja ovat vanha nahka, denim-kankaat 1990-luvulta tai aikaisemmilta vuosikymmeniltä, aidot villapaidat, virkatut sängynpeitot ja pöytäliinat, gobeliini, mikä vain taipuu vaatteeksi.

Materiaalien etsintä on isoin ja aikaa vievin vaihe koko prosessista. Koska materiaalia etsitään monesta paikasta, on hankalaa löytää yhteensopivat kankaat, materiaalin, värin ja paksuuden mukaan. Materiaalia täytyy myös olla kaksin verroin mitä lopulliseen vaatteeseen tulee. Vaatteesta tehdään prototyyppi ennen lopullista versiota, koska aina kaikki ei toimi, kokeilemalla vasta huomaa.

– Esivalmistelut ovat pisin vaihe. Suunnittelu, materiaalien hankinta, kaavat. Lopulliseen tekemiseen ei paljon mene aikaa.

Yhden puvun tekemiseen suunnittelusta lopulliseen vaatteeseen, menee keskimäärin yksi kuukausi.

Taito yhdistää teki trashionistan

Kierrätys sopii Pyyn ajatusmaailmaan. Miksei vanhoja vaatteita voisi käyttää vielä kerran ja luoda niistä jotain uutta. Trashionista Pyystä tuli omilla taidoilla.

– Ymmärrän vaatteiden rakennetta, seuraan muotia ja käyn kirpputoreilla ja osaan yhdistää catwalkin ja kirppismateriaalit.

Stylisti Teri Niitti luuli, että Pyyn Linnan Juhliin suunnittelema gobeliinikankaasta tehty puku oli muotitalo Dolce&Gabbanan käsialaa. Todellisuudessa kyseisen merkin puku oli toiminut Pyylle inspiraationa.

Pyy ei halua luoda vaatteita mitkä olisivat muodissa vain nyt. Hän haluaa tehdä muotia joka on muodissa sekä nyt, että tulevaisuudessa.

– Suodatan nopeasti trendit pois. Haluan, että suunnittelemani vaate ei vanhene.

Katso Huomenta Suomesta miten suomalaisyritys Pure Waste Textiles muuttaa vanhat jämäkankaat uusiksi.

Lue myös:

Outi Pyyn käsityökirja innostaa tekemään huippumuotia, ei virkkaamaan pitsipöytäliinoja

Cyrila Cibulka cyrila.cibulka(at)mtv.fi @CyrilaCibulka