Mystinen maksasairaus kaatoi joensuulaisen Marjatta Lustigin, 62, sairaalan vuoteeseen moneksi kuukaudeksi. Kun hänelle pitkän odotuksen jälkeen löydettiin uusi maksa, hän oli jo niin huonossa kunnossa, että lääkärit olivat vähällä luovuttaa.
– Onneksi eivät luovuttaneet, Marjatta Lustig sanoo nyt, kun maksansiirtoleikkauksesta on kulunut lähes 14 vuotta.
Lustig on aina ollut kova tekemään töitä. Päivisin hän työskenteli laboratoriossa ja illat kuluivat Joensuun kaupunginvaltuuston ja lautakuntien kokouksissa istuessa tai muita luottamustehtäviä hoitaessa. Kaiken kukkuraksi hän opiskeli.
– Olin koko kevään 1997 todella väsynyt, mutta luulin, että väsymys johtui vain siitä, että olin koko ajan menossa, Lustig kertoo.
Kun pääsiäinen koitti, Lustig alkoi epäillä, että väsymyksen takana saattaisi olla jotain muutakin.
– Olin niin väsynyt, että en oikein jaksanut pysyä pystyssä. Mutta vasta sitten, kun vartalooni alkoi kertyä nestettä ja ihoni muuttua keltaiseksi, menin lääkäriin.
Koko kesä sairaalassa
Ensin luultiin, että oireet johtuivat sappikivistä. Myöhemmin kuitenkin selvisi karu totuus; Lustigin maksa oli surkastunut lähes olemattomiin, ja ainoa tapa saada Lustig kuntoon oli etsiä hänelle uusi maksa.
– Makasin koko kesän sairaalassa ja olin niin huonossa kunnossa, että valmistauduin jo henkisesti kuolemaan. Samalla osastolla kanssani oli kuitenkin ihmisiä, jotka olivat vielä sairaampia kuin minä. Heiltä sain voimaa.
– Eräs syöpäpotilas pyysi minua kerran katselemaan kanssaan ikkunasta ulos ja ihailemaan pihalla kasvavaa voikukkaa. Sillä hetkellä tajusin, että haluan jatkaa elämääni ja taistella siitä, Lustig muistelee.
