Toni Vilander sai kolme viikkoa sitten 15 000 euron laitteen, joka toi mukanaan täysin uuden maailman – lähipäivinä on edessä kaiken huippu: "Siellä on Ferrarin insinöörit Maranellosta"

Vilanderin oli määrä ajaa kaudella 2020 pohjoisamerikkalaisessa IMSA-sarjassa Scuderia Corsa -tallin Ferrari 488 GT3:lla, mutta kun kausi on jäissä, ajotuntumaa täytyy pitää yllä toisella tavalla.

Vilander on monien muiden kilpa-autoilijoiden tavoin innostunut ajosimulaattorista.

– Tässä on vähän jokainen olosuhteiden pakosta. Tilanteet ovat aika radikaalisti muuttuneet, ja nyt on ollut aikaa ja mielenkiintoa. Olen uppoutunut tähän maailmaan aika paljonkin, Vilander sanoo.

Suomalaisen Foracerin tuotepäällikkö Jukka Leskinen toimitti ja viritti Vilanderin mökille simulaattorin kolme viikkoa sitten, ja kokenut kilpakuljettaja sanoo, että laitteen kimpussa saattaa mennä kerralla 4–5 tuntiakin ”niin, että hurahtaa”.

Mistään halvasta lystistä ei ole kyse. Vilander kertoo oman laitteensa hinnaksi 15 000 euroa ja arvonlisävero päälle.

– Olen päässyt (simulaatiopeli) iRacingiin vähän sisälle. Loppuviikosta meillä oli kisa niiden kuskien kanssa, joiden kanssa pitäisi normaalisti ajaa Jenkeissä kilpaa. Siellä oli 50 äijää viivalla, ja aika raju meininki oli kyllä. Mutta on hienoa, kun näkee samoja nimiä kuin oikeassakin elämässä.

Vilanderin kohdalla simulaattoriajaminen on ainakin vielä toistaiseksi sopivalla tavalla totista. Hän kertoo ajavansa tavalliseen tapaan ajohanskat kädessä, sillä tuntuma on näin parempi ja mielekkäämpi.

Edellä mainittu iRacing tarjoaa kaikkineenkin hämmästyttävän todentuntuisen ajokokemuksen.

– Kun on lasermallinnettu rata ja tehty niin hyvällä tekniikalla kuin mahdollista, on huikeaa, että jokaisen töyssyn ja epätasaisuuden, jonka tuntee oikeaan kilpa-autoon, tuntee simulaattorissakin.

Eikä todentuntuisuus jää suinkaan tähän – siitä kertoo Vilanderin tämän viikon ohjelma.

– Teemme nyt iRacingin osalta töitä sitä kohden, että saamme meidän Ferrarimme mahdollisimman realistiseksi. Meillä on tulossa tämän peliorganisaation kanssa ihan yksityinen testisessio. Siellä on Ferrarin insinöörit Maranellosta, ja he päättävät, kuinka paljon annetaan tietoa pelin valmistajalle tai päivittäjälle. Ajamme kierroksia ja vertaamme oikean elämän dataan.

– Yritämme koko ajan pienentää sitä eroa (simulaattori- ja todellisen auton välillä) ja saada auton käyttäytymisen, jopa säätömaailman mahdollisimman realistiseksi.

Sekunti kärkeen

Ikänsä erilaisilla varikoilla pyörinyt Vilander sanoo löytäneensä viimeisten kolmen viikon aikana täysin uuden maailman.

– Ammattikuljettajat ja autonvalmistajat ottavat simulaattorimaailman huipuilta tietoa. Autoa säädetään yhdessä heidän kanssaan ja tehdään parhaita kompromisseja kisoja varten. Jätkät ajaa 6–8 tuntia päivässä, ja sitten haetaan säätöjä.

– Minä olen huippukuskeista ehkä sekunnin päässä, ja minäkin olen jonkun tunnin tuohon uhrannut. Kyllä siihen väliin tulee voimasanojakin.

Niissä kisoissa, joissa Vilander on tähän mennessä ajanut, ei ole ollut jaossa palkintorahaa. Kantava teema on rakkaudesta lajiin, mutta kokenut kuljettaja uskoo vakaasti, ettei simulaattorilla ajaminen ole pelkkää ”pelaamista”.

– Ratissa on vastavoima ja pedal boxissa, erityisesti jarrupolkimessa, on aika realistisen tuntuinen voima. Niiltä osin koen, että tämä on hyödyllistä ajotuntuman ylläpitoa. Mutta tämä pitää ottaa oikeilla mittasuhteilla. Kun välillä hyppää simulaattorista pois, on hyvä hengähtää vähän syvemmin ja miettiä, että ei tämä niin vakavaa ole. Mennään askel kerrallaan ja koetetaan pitää pelimäärät ja -tunnit sillä tavalla asiallisina, että perhettäkin huomioidaan.

– Tämä on hyvin vaikea tilanne urheilijalle. Minun elämäni on mennyt viimeiset 30 vuotta ihan kisakalenterin pohjalta. Tammi–helmikuussa on lyöty aina kisapäivät ylös, ja perhe on osannut elää sen mukaan. Simulaattorissa saa hetkellisesti ajatukset muualle, mutta todellisuus kaiken taustalla on se, että epävarmuus on ihmiselle ja urheilijalle pahinta.