Tommi kuvasi, kuinka kevätkiihkoinen metso yritti nousta bussiin – kukkoilevan linnun taustalla usein surullinen tarina

1:19
Miksi metso isottelee ihmiselle? Tämä on syy ilmiön taustalla: "Siinä on ikään kuin kadotettu yhteys lajikumppaniin"

Tommi Joensuu oli ajamassa koulubussia, kun tielle ilmaantunut metso yritti pyrkiä sisään. Ihmiselle isotteleva metso on lähes jokakeväinen ilmiö, jolla kuitenkin on surullinen tausta: metso kukkoilee ihmiselle yleensä siksi, ettei toista metsoa löydy kamppailuihin. 

Tommi Joensuu oli huhtikuun ensimmäisenä päivänä ajamassa koulubussia Alajärvellä, kun hän havaitsi tiellä jotakin erikoista. Metsän siimeksestä esiin oli pyrähtänyt metso.

– Metso pysähtyi keskelle tietä, jolloin jouduin pysähtymään. Se katseli hetken ja siirtyi oven viereen. Nokallaan koputti muutaman kerran oveen, Tommi kuvailee sähköpostitse.

Hän avasi oven ja päätti nousta ottamaan linnusta nopeasti kuvan. Metso peruutti sivuun.

– Metso poseerasi ja uhitteli välillä. Peruutin autoon takaisin, jolloin metso yritti tulla perässä. Harjalla ajoin sen kauemmaksi, Tommi kuvailee.

Liikkeelle lähtiessään hän havaitsi, että metso ensin juoksi, sitten lensi auton rinnalla. Sisään lintu ei onneksi tullut.

– En tiedä, mikä tappelu olisi tullut, jos se olisi päässyt autoon. Ehkä sillä ei ollut rahaa matkustaa.

Reviirien kaventuessa metso eksyy vääriin paikkoihin

Ihmiselle isotteleva metso on lähes jokakeväinen ilmiö, jolla kuitenkin on surullinen tausta: metso kukkoilee ihmiselle yleensä siksi, ettei toista metsoa löydy kamppailuihin. Reviirien kaventuessa metso eksyy vääriin paikkoihin.

– Siinä on ikään kuin kadotettu yhteys lajikumppaniin, ja jostakin pitäisi sada uusi painikaveri. Tällaiset niin sanotut hullut metsot saattavat hakeutua ihmisen kimppuun ja hakea ihmisestä sitä painikaveria, jos tällä tavalla inhimillistetään, lintuvesiasiantuntija Heikki Helle BirdLife Suomesta kuvailee.

Normaalisti metson reviiri voisi olla useiden hehtaarien kokoinen, ja suurimmilla soitimilla nähtäisiin jopa toistakymmentä kukkoa. Varsinkin eteläisemmässä Suomessa metsät ja metsojen soidinalueet ovat kuitenkin niin pirstoutuneita, ettei metsolla välttämättä ole lajikumppaneita. Siksi metsot käyttäytyvät keväisin epänormaalisti, kuvaa kuraattori ja lintututkijana toiminut Ville Vepsäläinen Korkeasaaresta.

– Tehometsätalouden myötä metsät ovat pirstoutuneet. Tilanne on nimenomaan eteläisemmässä Suomessa huono, koska metsolla ei ole soidinpaikkoja tai -kumppania. Metsojen isoja reviireitä enää harvemmin löytyy Etelä-Suomesta, Vepsäläinen sanoo.

Katso myös: Metso päätyi 1990-luvulla loppukevennykseen uhiteltuaan luontoasiantuntija Ilkka Koivistolle, joka yritti raportoida "hulluista metsoista". Juttu jatkuu videon alla. 

2:16
MTV Uutisten lukijat äänestivät tämän kevennyksen kaikkien aikojen kevennysten listalla kakkoseksi.

Soidinaikana metson täytyy saada mitellä. Jos kisakumppania ei ole, metso saattaa purkaa soidinintonsa väärään kohteeseen. Videoita yksinäisistä metsoista saatetaan jakaa huvittavina, koska ihmiset eivät tiedä, mitä ilmiön taustalla on.

– Jos tällaisen yksinäisen metson näkee, se kertoo lajin ahdingosta: metso ei pääse normaalisti soidinta toteuttamaan. Valitettavasti tämä tuskin on vähenemään päin, koska eivät metsäkuviot tästä suuremmiksi muutu. Esimerkiksi avohakkuiden vaikutus on todella negatiivinen, ja myös metsärakenteen muutos ja metsän nuorentuminen keskimäärin. Eteläisemmässä Suomessa metsokanta on taantunut, Vepsäläinen sanoo.

Ryhmäsoidin on metsoille tärkeä kevätrituaali, joka saavuttaa huippunsa yleensä vapun tienoilla. Soitimella metsokukot ottavat mittaa toisistaan ja naarasmetso, koppelo, valitsee lopuksi kumppaninsa.

– Metson elämään kiinteästi näin kevätkaudella kuuluisi se, että oltaisiin soidintantereella ottamassa yhteen lajikumppaneiden kanssa. Jos näitä lajikumppaneita ei siinä lähistöllä ole, siinä vaiheessa todetaan tällaista häiriökättäytymistä, Helle sanoo.

Tällainen on metson vuosi – kevätsoidin erityisen tärkeä: "Se ei ole yhden tai kahden aamun rypistys"

Talvestaan metso selviää syömällä männynneulasia. Niitä se popsii marraskuulta huhtikuulle hankkiutuakseen mahdollisimman hyvään kuntoon soidinaikaa varten.

– Maaliskuulta lähtien uroslinnut hakeutuvat soidinpaikalle. Huhtikuussa käydään metsokukkojen kesken jo ihan kunnollisia painiotteluita. Kun kevät etenee, pikkuhiljaa naaraspuoliset metsot eli koppelot tulevat tarkastelemaan tilannetta, Helle kuvaa.

Paras ja voimakkain metso hankkiutuu lopulta soitimen keskeisimmälle paikalle, soidinkeskukseen. Tämän parhaan kukon kanssa koppelot parittelevat. Metsojen lemmenhetki ajoittuu yleensä vapun tienoille, mutta aikajana riippuu siitä, missä päin Suomea ollaan.

Voittajaksi soitimella päätyy se, jonka voimat riittävät koko kevään kestävään mittelöön.

– Se ei ole yhden tai kahden aamun rypistys, vaan kestää viikkokausia. Se, joka parhaiten pärjää monta viikkoa kestävän turnauksen aikana, on lopulta se niin sanottu voittaja, siis jollakin tavalla voimakkain ja kestävin soitimen yksilöistä. Soidinkauden jälkeen koiraat ovat aika lailla kaikkensa antaneita, ja kesäkausi meneekin niillä soitimesta toipumiseen, Helle kuvaa.

Jos kohtaat metson, peruuta pois: "Ei ainakaan pidä enempää provosoida"

Uhitteleva metso kannattaa jättää rauhaan. Se voi hyökätä, hakata siivillään tai nokkia. Vammoja voi ymmärrettävästi syntyä.

– Kyllä se voi olla jopa vaarallinen. Metso on kookas, 4–5-kiloinen lintu. Sillä on siivissä voimaa. Ei sitä kannata ehdoin tahdoin lähteä haastamaan, Helle sanoo.

Ihmisasutuksen keskelle harhailleita metsoja siirretään jonkin verran. Siirrossa metso viedään metsäisempään maastoon. Omin päin metsoon ei kuitenkaan tule koskea.

– Siirto on sellainen operaatio, että tarvitaan asiantunteva lintujen käsittelijä. Metson siivissä on sen verran voimaa, että kyllä siinä ihmisenkin luut voivat olla koetuksella, jos se niillä pääsee kunnolla lyömään, Helle sanoo.

Monille linnuille on tyypillistä pesää puolustaessaan yrittää nokkaista kasvoihin tai silmiin. Metsolle tärkeämpi ase ovat kuitenkin siivet.

– Siivillä ne tyypillisesti soitimella ottavat yhteen: siivillä hakataan toveria, ja niissä on paljon voimaa. Jos metso lähestyy, kyllä sitä nokkaakin toki kannattaa varoa, Helle sanoo.

Uhittelevaa metsoa ei tule lähestyä eikä mitenkään provosoida. Parasta olisi palata omia jälkiään takaisin tulosuuntaan.

– Ei ainakaan pidä enempää provosoida lintua. Mieluummin yrittää itse luikkia takavasemmalle ja jättää lintu yksinään uhittelemaan, Helle sanoo.

Katso myös, miten riekko vastailee hiihtäjän puheisiin Sallassa – tutkijan mukaan kyseessä eräänlainen hullu metso -ilmiö:

2:30

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja