Tänään julkistettiin veret seisauttava luku: 156 000. Muiden presidenttiehdokkaiden on viimeistään nyt herättävä taistoon, muuten Sauli Niinistö valitaan jatkokaudelle jo ensimmäisellä kierroksella, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.
Kannattajakorttien valtava määrä ei tule täysin yllätyksenä, sillä Porin, Forssan, Lappeenrannan ja muutaman muun paikkakunnan kesätoreilla oli nähtävissä melkoista ihmisten innostusta. Jouduin/sain ohjailla itsekin useita mummoja oikealle kojulle, kun opasapua kaipasivat.
Huhut kertoivat jo hyvissä ajoin, että 20 000:n kannattajakortin raja ylittyi melkein saman tien – ja viime kuukaudet ovat olleet vain kakun kasvattamista. 156 000 kannattajakorttia on kuitenkin enemmän kuin tuskin kukaan osasi odottaa tai arvata.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että viime presidentinvaaleissa SDP:n Paavo Lipponen sai 205 000 ääntä, vasemmiston Paavo Arhinmäki 167 000 ja RKP:n Eva Biaudet 82 000.
Eri medioiden kyselyissä Niinistö on ollut kekkosmaisen ylivoimainen: kannatus on huidellut 60-70 prosentin välissä. Likipitäen korealaisia lukemia. Mutta kun kampanjat kunnolla käynnistyvät, ehdokkaiden mielipide-erot alkavat näkyä ja samalla kannatuserot kaventua.
Muistetaan silti, että vaalitaisto on vasta starttivaiheessa. Kuuden vuoden takainen kakkonen, vihreiden Pekka Haavisto aloitti oman kampanjansa viime keskiviikkona, ja Laura Huhtasaari nimettiin perussuomalaisten ehdokkaaksi viime lauantaina. Nämä kaksi toistensa vastakohtaa ovat tässä vaiheessa Niinistön tiukimmat haastajat.
Niinistö aloittaa kampanjoinnin vasta itsenäisyyspäivän jälkeen, mutta hän osallistuu loppusyksyn aikana kolmeen tilaisuuteen muiden ehdokkaiden kanssa. Odotettu ensikohtaaminen on 30. lokakuuta Elinkeinoelämän valtuuskunnan järjestämä keskustelu.
Ensi tammikuun presidentinvaaleilla on myös sisäpoliittista merkitystä – erityisesti SDP:lle ja Keskustalle, ja eritoten näiden puolueiden puheenjohtajille.
Molemmat perinteiset valtapuolueet ovat alamaissa, ja umpisurkea tulos heiluttaisi kunnolla SDP:n Antti Rinteen puheenjohtajatuolia. Ja vähän keinahtelisi myös Juha Sipilän jakkara. Minun asteikollani umpisurkea tulos = alle 5 prosentin kannatus. Jos olisin Rinne tai Sipilä, pistäisin pystyyn nyt kaikkien aikojen presidentinvaalikampanjan.
Keskustalle oman lisäjengan vaaleihin tuo vielä se, että kannattajakortteja keräilee myös muuan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen. Mitäs sitten tapahtuisi, jos Lapin ikisuosikki Paavo Väyrynen kukistaisi Matti Vanhasen.
Joten ei näistä presidentinvaaleista tylsät tule, vaikka kynsiä ei tarvitsekaan pureskella kihelmöivän jännityksen takia. Tärkeintä taitaa tällä kertaa olla matka eikä lopputulos.
Toivottavasti lähikuukausina Suomessa käydään laadukasta keskustelua ulkopolitiikasta ja turvallisuudesta. Ne kiinnostavat ihmisiä nyt enemmän kuin aikoihin.