Toimittaja haki auton Saksasta 1,5 vuotta sitten – Suomi-arvo edelleen tuhansia euroja myyntihintaa korkeampi

On heinäkuinen perjantai-iltapäivä, odotan Vuosaaren satama-alueella pääsyä Saksan Travemündeen menevään laivaan, minä ja matkakumppanini: musta Saksasta tuotu BMW 420 vuosimallia 2015.

Edessä on jokakesäinen työ- ja lomamatka Unkariin ja Keski-Eurooppaan. BMW on matkassa nyt toista kertaa. Noin tuntia ennen lähtöä autoletka alkaa edetä hitaasti kohti laivaa, paikka löytyy kakkoskannelta.

BMW on ollut kumppaninani talvesta 2017. Kauppalehti kertoi auton hankinnasta maaliskuussa 2017.

Hyvin varustellulla autolla on nyt ajettu 60 000 kilometriä. Tätä kirjoittaessani auto lepää parkkihallissa Budapestin keskustassa kuljettuaan jälleen kerran sujuvasti ja ilman ongelmia 1 450 kilometrin taipaleen Saksan ja Itävallan halki Unkariin.

Ainoa vika korjattiin takuuna

Olen ollut huoleton BMW omistaja nyt 1,5 vuotta, mitään isompaa harmia ei ole ollut. Ainoa ilmennyt vika tuli viime keväänä kun auto alkoi yllättäen hälyttää jäähdytysnesteen matalasta tasosta. Nestettä lisättiin BMW:llä pari kertaa, mutta sama toistui.

Ilmeni, että nesteen tihkuminen johtui viallisesta pumpusta joka vaihdettiin takuutyönä, vaikka BMW:n tehdastakuu oli päättynyt viisi kuukautta sitten.

Auton tiedoista paljastui huollon yhteydessä myös, että liikkeen hankkima lisätakuu onkin vuotta pidempi kuin auton myynti-ilmoituksessa kerrottiin. BMW:llä kerrotaan myös, että saksalainen takuu kyllä toimii. Jos autossa ilmenee vika, se korvataan saksalaisesta vakuutusyhtiöstä pienellä viiveellä. Remontti on maksettava ensiksi itse.

Sujuvaa menoa Saksassa

Lauantai iltana laiva saapuu Travemündeen kello 21.30 ja suuntaan satamasta Rostockiin menevälle moottoritielle kohti Berliiniä. Pari tuntia ajoa ja sitten Prizwalkin pikkukylään josta olen varannut huoneen gasthaus-motellista. Hinta 55 euroa aamiaisen kanssa.

Aina, kun saksalaiselle autobahnille ajaa, jaksaa autoon laskeutuva hiljaisuus hämmästyttää. Sileä asfalttipinta pitää kyydin meluttomana ja vakaana ja urat, pintavauriot ja irtokivet eivät ole riesana. Voi puhua todellisesta ajomukavuudesta.

Pakkohan tämä on todeta, että Saksassa tiestö on aivan toisella tasolla kuin Suomessa. Ja jo pienistä urista ja vaurioista varoitetaan, kun meillä isotkin uravauriot sivuutetaan ilman varoituksia vaikka turvallisuusriski on selvä.

Suuri syy sille miksi Suomen tiestö on niin huonossa kunnossa on nastarenkaiden käyttö. Väittäisin että läpi talven sulina pysyvät päätiet eivät kestä tätä nykyisillä liikennemäärillä. Talvet ovat muuttuneet, mutta turvallisuusajattelu ei. Suomi lienee ainoa maa jossa nastarenkailla saa yhä ajaa rajoittamatta.

Olen huomannut myös kulutukseen liittyen, että Suomessa tasaisella moottoritiellä menee lähes litra enemmän polttoainetta sataa kilometriä kohti, ilmeisesti tien kuluneen pinnan vuoksi.

Saksan moottoriteillä menovesi maksaa

Saavun Prizwalkissa sijaitsevaan motelliin hieman ennen puolta yötä. Huomenna on edessä ajo Saksan halki. Päämääränä on Subenin pikkukylä Itävallan rajan takana. Siellä odottaa toinen pieni gasthaus, hinta yöltä 45 euro aamiaisen kanssa.

Aamulla suuntaan Berliini–München-moottoritielle. Matka etenee joutuisasti, paikoin on pientä ruuhkaa. Noin puolessa matkaa tietyömaita alkaa tulla tasaisin välein.

Liikenne virtaa 80 kilometrin rajoituksen mukaan kun se on kohdallaan. Pysähdyn pari kertaa kahville. Kahvila-huoltoasema-kompleksit tulvivat väkeä, on mukava seurata moottoritie-elämää.

Saksan moottoriteillä bensa ja diesel ovat selvästi kalliimpia kuin kaupungeissa. Lähtiessäni Prizwalkista tankkaan tavallista dieseliä hintaan 1,22 litra. Moottoritien varrella se maksaa 1,55 litra ja erikoisdiesel 1,70. Hinnat ovat lähes samat myös Itävallassa.

Hiljaista ja vakaata 170 kilometrin nopeudessa

Liikenteen virta on nopeaa. Muncheniin vievä hyvä kolmikaistainen moottoritie ja sujuvuus saavat 160–170 kilometrin vauhdin tuntumaan normaalilta. Autot huomioivat toisensa, turvavälejä noudatetaan vaihtelevasti. 200 kilometrin vauhteja ei enää juuri näe, ei myöskään sähköautoja.

BMW on hiljainen ja vakaa 160–170 km nopeudessa. Tien tasaisuus ja urien puuttuminen tekevät ajamisesta todella miellyttävää. Ihan vertailun vuoksi kannattaa käydä ajamassa mantereella. Näin ymmärtää sen mitä ajaminen voisi olla, ja miksi nastat ovat täällä kielletty.

Ajo Schengen-rajan ylitse Itävaltaan menee hetkessä. Saavun pieneen Schubenin kylään juuri ennen iltaa. Pieni gasthaus toivottaa minut tervetulleeksi. Huomenna on enää loppusuora, vajaat 500 kilometriä Budapestiin, sitten BMW on jälleen saavuttanut kesämatkansa etapin. Unkarista matkaamme vielä kahden viikon kuluttua Ranskaan Välimerelle.

Kun sitten elokuun puolessa välissä saavun Suomeen on matkamittarissa noin 65 000 km. BMW on palvellut hyvin.

Hyvä kauppa

Ostin BMW 420d xDrive -autoni BMW-liikkeestä Bielefeldistä Hampurin eteläpuolelta tammikuun lopussa 2017. Auto oli vuoden ja kolme kuukautta vanha, mittarissa 23 700 kilometriä ja entinen omistaja autovuokraamo Munchenissä.

Kaikki BMW:ssä osoittautui kuten myynti-ilmoituksessa kerrottiin, mitään yllätyksiä ei ole tullut. Kävin kesän alla BMW:llä Tampereella ja kysyin autoni vaihtoarvoa nyt. Osoittautui että auton arvo on yhä useita tuhansia sen myyntihintaa korkeampi. 8 200 euron autoveron vuoksi olen nyt muutaman tonnin tappion puolella. Mutta kilometrejäkin on tullut mittariin lisää noin 27 000 ja ikää 1,5 vuotta.