Hyvä anoppi on paikalla, kun häntä tarvitaan. Hän ei kuitenkaan sotkeudu liikaa lapsensa perheen elämään.
Hyvä anoppi antaa miniälleen tilaa, yrittää ymmärtää ja tukea, muttei sotkeudu liikaa nuoren parin elämään. Näin tiivistää miniöiden ja anoppien suhteesta kirjan Mieluinen miniä kirjoittanut toimittaja Tuula Vainikainen.
– Yksi kirjaani haastatelluista miniöistä, joka on itsekin jo anoppi, tiivisti tämän todella hyvin: anopin pitäisi olla riittävän lähellä, mutta tarpeeksi kaukana. Silloin kun anoppia tarvitaan, häntä pitäisi uskaltaa lähestyä, mutta hän ei saisi sotkeutua liikaa nuorten elämään. Näistä aineksista syntyy hyvä suhde, Vainikainen sanoo.
Odotuksia on kovin monenlaisia, sillä osa kirjaan haastatelluista nuorista miniöistä valitti anopin sotkeutuvan liikaa heidän elämäänsä, ja toiset taas olivat pahoillaan siitä, ettei anoppi tai isoäiti tunnu olevan yhtään kiinnostunut heistä. Sopivan keskitien löytäminen on varmasti hakemista molempiin suuntiin.
– Kysyin haastattelemiltani miniöiltä, mitä he toivovat anopeiltaan. Ensimmäinen asia oli se, että toivottavasti appi ja anoppi pitäisivät minusta. Toivovathan kaikki, että oman tärkeän ihmisen, puolison, vanhemmat välittäisivät ja pitäisivät hyvänä, eikä suhteesta tulisi hankalaa, Vainikainen sanoo.
