Tiana menetti äitinsä 14 vuotta sitten: "Yksinhuoltajaisät eivät saa sellaista arvostusta, jota ansaitsisivat"

Love What Matters -sivuston kuva muistuttaa isyyden tärkeydestä. Kuvan lähettänyt Tiana Sheehan oli ostamassa ihokarvojenpoistoon tarkoitettua vaahtoa, kun sattui kuulemaan äidin ja tyttären keskustelun. Kaupassa äiti neuvoi tytärtä säärikarvojen ajeluun soveltuvan terän löytämisessä ja muissa aiheeseen liittyvissä asioissa.

– Tunsin sen iskun palleaan, jonka normaalisti tunnen, kun näen äidin ja tyttären tekemässä äidin ja tyttären juttuja. En voi sille mitään. Luulisi, että 14 ilman äitiä eletyn vuoden jälkeen jonkun näkeminen äitinsä kanssa ei tekisi minusta surullista tai kateellista, mutta se vain tekee, Sheehan kuvaa.

Samalla äidin ja tyttären karvojenajelukeskustelu sai Sheehanin nauramaan. Hän muisti samanlaisen keskustelun, jonka sai itse käydä isänsä kanssa.

– En koskaan unohda ilmettä isän kasvoilla, kun sanoin, että haluan ajella jalkani. Oli kesä äidin kuoleman jälkeen, ja jotkut tytöt, joiden kanssa olin kesäleirillä, olivat alkaneet kiusata minua karvaisista jaloistani. Muistan menneeni isän luo ja olleeni hyvin nolostunut, koska pyysin häneltä apua, mutta voi, hän käsitteli tilanteen sankarillisesti, Sheehan muistaa.

– Hetkeksi hän painoi päänsä; sitten hän sammutti television, vei minut kylpyhuoneeseen, antoi minulle uuden terän partaveitseensä, ojensi minulle partavaahtonsa ja opetti minut ajelemaan sääreni. Yksinhuoltajaisät eivät saa sellaista arvostusta, jota ansaitsisivat.

Jos kuva ei näy, katso se täällä.

Sheehan ei koko lapsuutensa aikana tuntenut, että olisi jäänyt jostakin paitsi, koska hänellä ei ole äitiä; hänen isänsä täytti molemman vanhemman roolit ja teki Sheehanin nuoruudesta aivan tavanomaisen.

– Isäni hoiti kaiken: kuukautiset, sheivaamiset, sydänsurut, ilkeät tyttökaverit – nimeä mikä tahansa asia, ja isäni hoiti sen kuin sankari. Isä, tiedän, etten sano sitä tarpeeksi, joten tässä on iso, julkinen kiitos siitä, ettet koskaan, ikinä, milloinkaan ollut liian miehinen ollaksesi myös äitini, Sheehan kirjoittaa.

– Kiitos, ettet koskaan ollut liian nolostunut tehdäksesi tyttöasioita, jotka sinun piti tehdä, kiitos, ettet koskaan saanut avun pyytämistä tuntumaan häpeälliseltä. Kukaan ei luonnollisesti halua kasvaa ilman äitiä, mutta sinun kanssasi kasvaminen oli parasta. Rakastan sinua, isä!

Lähde: Love What Matters

***