Suomessa kansalaiset voivat parhaiten Ahvenanmaalla, Kauniaisissa ja Espoossa, ilmenee Kelan julkaisemasta sairastavuusindeksistä.
Katso yllä olevasta kartasta, kuinka tervettä kuntasi väestö on verrattuna koko maan väestöön. Kunnan väri on sitä tummempi, mitä korkeampi sairastavuusindeksi on muuhun maahan verrattuna.
Luvut perustuvat Kelan sairastavuusindeksiin, joka ilmaisee kuinka tervettä tai sairasta kunnan väestö on suhteessa koko maan väestön keskiarvoon. Koko Suomen keskiarvo indeksissä on 100. Luvut vuodelta 2014. Mitä isompi luku on, sen huonompi tilanne kunnassa.
Sairastavuusindeksi perustuu kolmeen tilastomuuttujaan: kuolleisuuteen, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuuteen työikäisistä sekä lääkkeiden ja ravintovalmisteiden korvausoikeuksien haltijoiden osuuteen väestöstä. Indeksiin ei vaikuta kunnan ikärakenne.
Etelä-Suomi ja rannikkoseutu ovat muutenkin edustettuna keskimääräistä Suomea terveempinä alueina.
Muuhun maahan verrattuna heikointa vointi on Pohjois-Savon Tuusniemellä, Kaavilla sekä Rautavaaralla. Pienissä kunnissa vuosittainen vaihtelu voi olla suurtakin.
Tutkimusprofessori Sakari Karvonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo, että ero itäisen ja läntisen Suomen välillä on ollut havaittavissa jo 1930-luvulta lähtien.
– Idässä ja pohjoisessa kuolleisuus ja sairastavuus ovat Etelä- ja Länsi-Suomea suurempia. Tämä näkyy, vaikka tilastosta poistettaisiin alueiden ikärakenteen ja sukupuolirakenteen vaikutus, Karvonen kertoo.
Työttömyys ja alhainen koulutus lisäävät ongelmia
Yhtä syytä ilmiöön ei Karvosen mukaan kannata etsiä. Yhtenä selittäjänä saattavat olla rakenteelliset syyt.
– Koulutus- ja työllisyystaso sekä ammattirakenne vaihtelevat idän ja lännen välillä. Näillä seikoilla on merkittäviä vaikutuksia ihmisten terveydentilaan.
Esimerkiksi vähemmän koulutetut kärsivät pahemmista alkoholihaitoista kuin pidemmälle koulutetut, vaikka tilastollisesti nautittu alkoholimäärä oli sama.
Myös työttömyys heikentää ihmisten terveydentilaa, ja suuren sairastavuuden alueilla onkin merkittävää rakennetyöttömyyttä.
Saadaanko kaikilla alueilla tarvittaessa hoitoa?
Yksi vaikuttava tekijä voi Karvosen mukaan olla myös palvelujärjestelmän toimivuus ja käytännöt. Sairaalaan tai terveydenhoitoon pääsy voi harvaan asutuilla alueilla olla vaikeaa.
– On myös esitetty epäilyjä, että eri alueilla olisi erilaisia kirjaamis- ja hoitokäytäntöjä, jotka vaikuttaisivat lukuihin, Karvonen kertoo.
Myös eroja asuinympäristössä ja väestön pysyvämmissä ominaisuuksissa on esitetty selitykseksi terveyseroihin. Mahdollisia syitä ovat esimerkiksi erot perimässä tai juomaveden laadussa.
Yhteisöllisyys ja kuorolaulu pitävät huolta terveydestä
Samalla kun itäsuomalaisten terveys on heikkoa, lännessä ja etelässä hyvinvointi on keskimääräistä parempaa. Monilta osin tilanne näillä alueilla onkin päinvastainen Itä- ja Pohjois-Suomeen verrattuna: väestö on koulutetumpaa, työttömyys vähäisempää ja sosio-ekonominen asema parempi.
Erityisesti länsirannikon ruotsinkielisten alueiden erityisen hyvään terveystilanteeseen on etsitty selitystä myös yllättävämmistä syistä. Ruotsinkielisen yhteisön on esitetty olevan yhteisöllisempää, mikä näkyisi parempana terveytenä.
– Radikaaleimmat väittävät, että taustalla olisi ruotsinkielisten runsas kuoroharrastus, jonka tuoma sosiaalinen pääoma kantaisi vaikeiden aikojen yli, Karvonen kertoo.