Entinen tennistähti Jelena Dokic, 34, kertoo elämäkerrassaan joutuneensa isänsä hyväksikäyttämäksi vuosikausien ajan.
Omaelämäkerran Unbreakeble julkaisseen Dokicin mukaan hyväksikäyttö oli sekä henkistä että fyysistä, ja se käynnistyi välittömästi, kun hän aloitti tenniksen pelaamisen kuusivuotiaana.
Dokicin mukaan hänen isänsä Damir löi häntä nahkavyöllä ja potki, jos Dokic ei treenannut hyvin. Dokic kertoo joutuneensa ruhjotuksi säännöllisesti mustelmille ja verille.
Dokic paljastaa myös surullisen välikohtauksen Wimbledonin grand slam -turnauksessa vuonna 2000. Dokic oli päihittänyt silloisen maailmanlistan ykkösen Martina Hingisin ja edennyt sensaatiomaisesti aina välieriin saakka 16-vuotiaana. Lindsey Davenport voitti kuitenkin Dokicin välieräkamppailussa.
– Sen (välieräsaavutuksen) olisi pitänyt olla yksi suurista kohokohdistani, mutta olin isäni mielestä häpeäksi, eikä hän antanut minun palata hotellille, Dokic kertoo.
Dokic pysytteli Wimbledonin pelaajatiloissa, jonne hän yritti jäädä yöksi nukkumaan.
– Piilouduin sohvalle ja toivoin, ettei kukaan löytäisi minua, mutta siivoojat tulivat sinne klo 23. Tuomari kutsuttiin paikalle, ja minun täytyi löytää joku muu sija yöksi – ilman rahaa, luottokorttia ja mitään.
Dokic sanoo luovuttaneensa ajoittain kaikki tulonsa isälleen. Isä myös esti tytärtään puhumasta pikkuveljelleen viiden–kuuden vuoden ajan.
– Se oli todella, todella rankkaa. Koin syyllisyyttä siitä, teinkö oikein. Hän sai minut tuntemaan itseni arvottomaksi. Menetin suuren osan itseluottamuksestani ja itsetunnostani, ja kun menin kotiin, hän laittoi minut kulkemaan läpi helvetin. Hän teki elämästäni vaikeaa.
"Tuntui, että kaikille olisi parempi, jos en olisi täällä"
Jelena Dokic harkitsi itsemurhaa.
– Minusta tuntui, että kaikille olisi parempi, jos en olisi täällä. Halusin ainoastaan elää tavallista elämää ja saada pelata tennistä rauhassa.
Dokic lopetti tennisuransa vuonna 2014. Hän ei ole puhunut isänsä kanssa enää vuosiin.
– Elin lähes 30 vuotta jonkinlaisen kivun kanssa, joten minusta on aika mennä eteenpäin ja katsoa tulevaisuuteen.
– Olen yrittänyt sopia asioita hänen kanssaan muutaman kerran vuosien aikana, mutta se ei ole ollut mahdollista. On vaikea kommunikoida jonkun kanssa, joka ei ole mielestään tehnyt mitään väärin eikä osoita katumusta.
Dokic sanoo ajoittain toivovansa, että hänellä olisi normaali isä.
– Vanhempiaan ei voi kuitenkaan valita. Olen onnekas, että olen täällä – onnekkaampi kuin suurin osa, ajattelen.
Serbialais-australialainen Dokic oli parhaimmillaan maailmanlistan neljännellä sijalla. Hän voitti urallaan kuusi WTA-turnausta.
Lähde: BBC