Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtaja pitää epätodennäköisenä sitä, että teknologiateollisuuteen saataisiin neuvoteltua uudet työehtosopimukset ennen kuin vanhat umpeutuvat.
Alan työehtosopimukset umpeutuvat marraskuun lopussa. Perjantaina palkansaajia edustava Teollisuusliitto sanoi, että valtakunnallisen sopimusvastuun saaneessa Teknologiateollisuuden työnantajat ry:ssä ei ole riittävästi jäsenyrityksiä, jotta neuvotteluita voitaisiin aloittaa.
Jos teknologiateollisuuden uuteen järjestöön ei saada riittävästi jäseniä, alalle ei saada yleissitovaa sopimusta.
– Sitten ruvetaan kaikkialla neuvottelemaan yrityskohtaisesti. Siinä onkin sitten aika paljon neuvotteluita, Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen sanoo.
Keväällä Teknologiateollisuus siirsi neuvotteluvastuun uuteen yhdistykseen, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:hyn.
Järjestelyn tarkoitus on, että yritykset voivat itse valita, osallistuvatko ne valtakunnalliseen sopimukseen vai neuvottelevatko ne yrityskohtaisen sopimuksen.
Tätä ennen Metsäteollisuus ry ilmoitti luopuvansa kokonaan työehtojen sopimisesta. Vastuu syystalven neuvotteluissa on yksittäisillä yrityksillä.
Muutoksen merkitystä vaikea vielä arvioida
Työmarkkinahistoriaan perehtynyt tutkija ei julistaisi keskitettyä sopimusjärjestelmää pysyvästi kuolleeksi, vaikka alkavalla työmarkkinakierroksella otetaan reipas askel kohti paikallista sopimista.
Yliopisto-opettaja, filosofian tohtori Maiju Wuokko Turun yliopistosta kuitenkin sanoo, että järjestelmä työehtojen sopimiseksi muuttuu varmasti erilaiseksi.
– Työnantajan tavoitteena on ollut 1970- ja viimeistään 80-luvulta asti saada lisättyä paikallista sopimista. Se on vienyt 40–50 vuotta, että periaatteellinen tavoite on saatu vietyä käytäntöön asti, Wuokko sanoo.
Vaikka murros on nyt tapahtunut vain kahdella alalla, Wuokko pitää sitä merkittävänä. Samalla linjalla ovat Etlan Kauhanen ja erikoistutkija Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitokselta (PT).
Tutkijat huomauttavat, että alat ovat molemmat vientivetoisia ja siksi merkittäviä Suomen taloudelle. Kolmikon mukaan on kuitenkin vaikea arvioida, millainen vaikutus lopulta muutoksella on.
– Näillä aloilla on suuri periaatteellinen merkitys, mutta on ihan totta, että muutoksen laajuutta ei kannata liioitella. Teknologiateollisuudessa on edelleen paljon yrityksiä, jotka haluavat edetä valtakunnallisella tasolla, Wuokko sanoo.
Vaikeuksien korostaminen tuttua
Työntekijäpuolella uudenlaista kierrosta ei ole tervehditty ilolla. Esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on ennakoinut, että neuvottelujen hajauttaminen lisää työtaistelujen riskiä.
Wuokon mukaan vaikeuksien korostamisessa ei sinänsä ole mitään uutta.
– Ainahan neuvottelut täytyy vähintään kuvata vaikeiksi, ihan jotta omalle joukolle saadaan perusteltua kompromissit, joita joudutaan tekemään, hän sanoo.
PT:n Kauhanen puolestaan muistuttaa, että keskitetystä sopimisesta on ollut monenlaista hyötyä työnantajillekin. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan palkkakoordinaatio johtaa parempaan työllisyyteen ja alhaisempaan työttömyyteen.
– Palkkakoordinaation avulla pystytään paremmin sisäistämään kustannuskilpailukykytekijät, Kauhanen arvioi.