Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton neuvottelut ovat juntturassa eikä avausta palkkalinjaan kuulu. Työmarkkinoilla otetaan nyt haparoivia askelia yhdistetyn liitto- ja yrityskohtaisen sopimisen tiellä, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan ja talouden toimittaja Ossi Rajala.
Niin sanottu Suomen malli eli vientivetoinen palkkaratkaisu meni rikki, kun monella vientialalla painotetaan yrityskohtaista sopimista liittokohtaisen sopimisen sijaan.
Työmarkkinoilla on oltu huolissaan siitä, ettei palkankorotuksissa nähdä vientivetoista avausta, johon muut alat pohjaisivat neuvotteluja. Syksyn aikana katsotaan, syntyykö jonkinlaista yhteistä linjaa yrityskohtaisissa neuvotteluissa.
Keskiviikkona pimeyteen syttyi hieman valoa, kun Stora Enso ja Paperiliitto tiedottivat päässeensä sopuun yli kaksivuotisesta työehtosopimuksesta. Palkankorotukset kahtena ensimmäisenä vuonna ovat noin 1,9 prosenttia ja kolmantena vuonna noin 0,9 prosenttia.
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala ei sulje pois mahdollisuutta, että joku ottaa tuoreen sopimuksen palkkalinjasta mallia.
– Jos ajatellaan koko valtakuntaa, niin on muistettava, ettei sopijoiden määrä ole niin merkittävä, etteikö joku voisi ottaa tästä tolpan. Joku voi myös kyseenalaistaa, onko tämä riittävä koko maan linjaksi. Se varmaan selviää syksyn mittaan. Pitää myös muistaa, että sopimuskausi on pitkä. Meidän nykyinen sopimus päättyy joulukuun lopussa eli me ollaan aikamoisessa etuajassa tällä hetkellä, Vanhala kertoo MTV Uutisille.
Stora Enson ja Paperiliiton sopimus on ensimmäinen suurempi avaus työmarkkinakierroksella, mutta tilanne neuvottelukentällä on yleisesti ottaen hankala.
Työnantajilla on painetta saada lisää joustavuutta työntekoon sekä maltillisia palkankorotuksia. Ay-liike korostaa puolestaan ostovoimaa (suuria palkankorotuksia), tasa-arvoa ja huolehtii omasta asemastaan.
Mitä tekee "tekno"?
Teknologiateollisuuden ja Teollisuusliiton välisistä neuvotteluista on odotettu päänavausta muiden alojen neuvotteluihin, mutta tämä ”teknon” vääntö ei ole päässyt kunnolla edes alkamaan.
Teollisuusliiton mielestä Teknologiateollisuuden työnantajat ry ei ole vielä tarpeeksi suuri, jotta sen kanssa voisi neuvotella. Syyskuun loppupuolella työnantajayhdistyksessä oli noin 400 yritystä alan 1 600 yrityksestä.
Työnantajayhdistyksen mukaan se kasvaa koko ajan, joten neuvottelut saattavat vielä alkaa loka-marraskuussa. Aloituksella on jo hoppu, sillä Teknologiateollisuuden sopimus päättyy marraskuun lopussa.
Teknologiateollisuus on perustanut uuden työnantajayhdistyksen, koska se haluaa tarjota jäsenyrityksilleen mahdollisuuden tehdä sekä liittokohtaisen että yrityskohtaisia sopimuksia. Lisäksi Metsäteollisuus ry on eronnut Elinkeinoelämän keskusliitosta, jotta se voi keskittyä enemmän alalleen sopiviin tavoitteisiin.
– Harkittiinkohan tämä manööveri loppuun asti, koska työnantajat särkivät vientivetoisen mallin, palkansaajien puolella pohditaan Teknologia- ja Metsäteollisuuden liikkeistä.
Yritysten oltava ketteriä
Yrityskohtaisuus on laajasti työnantajien toivelistalla, koska keskitetyt ratkaisut voivat olla osalle yrityksistä kehnoja vaihtelevien tilanteiden ja suhdanteiden takia. Tupot on haudattu syvälle historian sedimentteihin.
Monella alalla on sopeuduttava nopeisiin muutoksiin ja lähinnä ketteryydellä sekä tehokkuudella voitetaan tilauksia ja uusia asiakkaita. Maailmanlaajuinen kilpailu on armotonta ja monessa eurooppalaisessakin maassa on Suomea joustavampia käytäntöjä.
Kilpailua varten yritykset kaipaavat joustavampaa sopimista työehtoihin. Esimerkiksi sesonkiaikana haluttaisiin sopia edullisemmasta ja helpommasta lisätyöstä. Hiljaisina ja vaikeina aikoina toiveissa on tinkiminen henkilöstökustannuksista.
Työnantajien mukaan joustot voivat vaikeina aikoina jopa pelastaa yrityksiä, tehtaita ja työpaikkoja ja auttaa niitä pärjäämään paremmin hyvinä aikoina.
– Suomen kilpailukykyä on parannettava. Tarvitaan lisää tuottavuutta, monet hokevat työnantajien leireissä.
Joustojen sopiminen yrityskohtaisesti on kuitenkin nihkeätä ay-liikkeelle, koska se haluaa kaikkien jäsentensä saavan lähes yhtä paljon hyvää ja pelkää yrityskohtaisen sopimisen johtavan lopulta työehtojen heikkenemiseen.
Tasa-arvoiset ratkaisut, heikomman puolella oleminen ja solidaarisuus ovat työntekijäjärjestöissä yhä isoja arvoja.
Ja suuret työntekijäliitot haluavat toki pitää kiinni vallastaan työehtojen kokonaisuuteen, joten pelkkää yrityskohtaista sopimista karsastetaan.
Ay-liike kokee, että liittokohtaisen sopimisen kautta saadaan työntekijöille oikeudenmukaisempia ratkaisuja ja valtakunnallisen tes-sopimuksen pohjalta voidaan sitten edistää paikallista sopimista.
– Emme ole romuttamassa Suomen kilpailukykyä, työntekijöiden puolelta korostetaan.
Sekä Teollisuusliitto ja Paperiliitto hoitavatkin tänä syksynä yrityskohtaisia neuvotteluja juuri liittojen voimin, ei niinkään yrityskohtaisten luottamushenkilöiden osaamisella.
UPM oiva esimerkki
Hyvä esimerkki yrityskohtaisen sopimisen ajautumisesta kahnaukseen on metsäyhtiö UPM:n tavoite saada liiketoimintakohtaisia sopimuksia. UPM:llä on nykyisin useita eri tuoteryhmiä, joiden liiketoiminta on keskenään erilaista.
Vielä 2000-luvun alussa UPM oli suurimmaksi osaksi paperiyhtiö, mutta näin ei ole enää ja tarpeet suuryrityksen sisällä vaihtelevat.
Liiketoimintakohtaisilla sopimuksilla UPM hakee juuri joustavuutta ja sanoo, ettei palkkoja olla alentamassa ja työntekijöiden laajat edut säilyvät.
Paperiliitto on kuitenkin tulkinnut niin, että työaikaa vaaditaan lisää eikä neuvotteluihin ole vielä lähdetty. Muiden yritysten kanssa Paperiliitto neuvottelee ja edistymistäkin on raportoitu.
Stora Enson kanssa neuvottelut pääsivät jo Paperiliiton osalta maaliin, ja liitto uskoo näin käyvän myös UPM:n kanssa.
Nähtäväksi jää, minkälaisen sovun tai riidan toimitusjohtaja Jussi Pesosen johtama UPM vielä saa Paperiliiton kanssa. Ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, että Stora Enson ruotsalainen toimitusjohtaja Annica Bresky valitsi ay-liikkeelle sopuisamman linjan tälle neuvottelukierrokselle.
Tuleeko lakkoja?
Suurinta osaa suomalaisista kiinnostanee keskeisten palkankorotusten lisäksi se, tuleeko laajoja lakkoja.
Toistaiseksi työtaistelujen uhkaa on vaikea ennakoida. Kaikki osapuolet korostavat tässä vaiheessa sitä, että tavoitteena on sopiminen neuvotteluiden kautta. Nyt kaikki keskeiset neuvottelut eivät tosin ole päässeet edes alkamaan.
Lakot kävisivät kalliiksi ensin työnantajille ja mahdollisesti myöhemmin työntekijöille, jos laajat ja pitkät lakot johtaisivat suuriin vaikeuksiin ja sitä kautta irtisanomisiin yrityksissä.
Jännitystä riittää myös ensi vuoden puolelle, koska kunta-alan sopimuksia päättyy helmikuun lopussa.
Jo tässä vaiheessa erityisesti hoitajien Tehy ja opettajien OAJ ovat pitäneet meteliä itsestään ja korostaneet kyselyidensä kautta alojensa työolojen kurjuutta. Moni miettii kuulemma alan vaihtamista.
Erityisesti Tehy on puhunut pitkään tuntuvista palkankorotuksista, jotta hoitajapula paranisi.
Julkisella puolella on vain vähän rahaa jaettavissa, joten kiperimmät palkankorotusriidat käytäneen kunta-alalla.
Noususuhdanteen aikana varsinkin työvoimapulasta kärsivät yritykset voivat olla palkankorotuksille suopeampia varsinkin, jos tuottavuutta pystytään samalla lisäämään.
– Vaikeata ja monimutkaista tämä kuitenkin kokonaisuutena on, eräästä palkansaajajärjestöstä puuskahdetaan.
Siitä kaikki ovat samaa mieltä. Askeleet nykyisessä neuvottelutanssissa ovat vielä haparoivia, mutta niitä kuitenkin otetaan.