Elämänmuutosta tavoittelevat sortuvat usein haukkaamaan liian ison palan kerralla, olipa kyse painonpudotuksesta tai omasta ajankäytöstä. Siksi useimmat uuden vuoden lupaukset unohtuvat helmikuun alkuun mennessä.
Moni työikäinen tuskailee työn ja perheen vaatimusten ristiaallokossa. Jos elämä tuntuu olevan yhtä juoksemista niin töissä kuin vapaa-ajalla, on pysähtymisen paikka.
– Kiire on uskomus, ja jokaisen pitäisi itse päättää, toimiiko sen varassa vai ei. On esimerkiksi itse luotu käsitys, että maailman pitää olla valmis jouluna ja juhannuksena. Toki työelämän tuottavuuspaineet ovat kovat, mutta kannattaa ottaa askel taakse ja miettiä, mitkä vaatimukset ovat itse asetettuja ja miten itse haluaa rajata ajankäyttöään, sanoo työterveyspsykologi Annamari Heikkilä Terveystalosta.
Hän huomauttaa, että vaikka Suomessa työnteon eetos painottaa ahkeruutta ja jatkuvaa töissä olemista, tutkimustieto ei tue tätä ajattelua.
– Hyvinvoiva ihminen on tuottava, tehokas ja innovatiivinen, ei se, joka istuu pisimpään toimistolla. On hyvä pohtia, heijastaako toiminta omia arvoja. Tuskin kukaan haluaa tulla muistetuksi ihmisenä, joka vastasi sähköposteihin myös sunnuntaisin.
Terve itsekkyys tekee hyvää
Hyvä stressi energisoi ja luo tekemisen meininkiä, mutta liiallinen stressi on kuormittavaa. Kun uni ei enää tule eikä tehtäviä saa saatetuksi loppuun, muisti pätkii, hikoiluttaa ja sydän tykyttää, keho on ylikuormittuneessa tilassa, johon auttaa vain pysähtyminen ja lepo.
– Stressiä vaarallisempaa on se, ettei siitä enää palaudu. Ihminen kestää pitkäänkin stressiä, jos pystyy välillä palautumaan. Hyvä nyrkkisääntö on rytmittää vuorokausi kahdeksan tunnin pätkiin: kahdeksan tuntia unta, töitä ja vapaa-aikaa. Liikunnan merkitystä ei voi ylikorostaa, Heikkilä sanoo.