Suomessa on jo kymmeniä tuhansia ihmisiä, joiden epäillään kokeilleen dopingia – ei pelkästään kilpaurheilijoita, vaan tavallisia kuntoilijoita. Personal trainerina työskentelevä Marko Lönnqvist kertoi omia kokemuksiaan dopingaineiden käytöstä perjantaiaamuna Huomenta Suomessa.
– Se oli joskus, kun totesi, ettei minusta mitään huippukehonrakentajaa tule – eikä kyllä tullut siltikään. Yksinkertaisesti niitä (dopingaineita) oli saatavilla, silloin ei tosin niin helposti kuin nykyään. Ja kyllähän ne toimivat, Marko Lönnqvist kertasi Huomenta Suomessa syitään alkaa käyttää dopingia.
– Mutta ei se dopingin käyttö itsessään takaa mitään. Se vaatii silti kovaa treeniä, oikeaa ruokavaliota ja sitä, että tietää, mitä tekee. Mutta kyllä se nopeuttaa asioita.
Liikuntafysiologi Jukka Koskelo A-klinikkasäätiön Dopinglinkki-palvelusta komppaa, että juuri nopeat tulokset ja ulkonäölliset seikat ovat yleisimpiä syitä dopingaineiden käytölle. Oman ihanteen mukainen, lihaksikkaan näköinen keho halutaan nopeammin kuin pelkästään salilla pumppaamalla on mahdollista. Tuloksia tavoitellaan esimerkiksi testosteronia, hormoneja ja rasvanpolttajia sisältävillä aineilla.
Nykyään dopingia käytetään myös muunlaisiin tarkoituksiin: jotkut pyrkivät vaikuttamaan vaikka ruskettumiseen pistämällä ihon alle melanosyyttejä stimuloivaa hormonia, toiset taas haluavat parantaa opintomenestystä kognitiiviseen suorituskykyyn vaikuttavilla aineilla. Jälkimmäisessä tapauksessa puhutaan aivodopingista.
”Ensin peilikuva näyttää hyvältä – sitten yhtäkkiä se kaikki häviää”
Harmitonta dopingin käyttö ei ole, vaan siihen liittyy yksilöllisiä haittavaikutuksia. Kun kehon luonnollinen hormonitoiminta loppuu, saattaa esimerkiksi käydä niin, että miehen kivekset surkastuvat. Aineet rasittavat myös sydäntä, verisuonia ja maksaa. Käyttäytyminenkin saattaa muuttua aggressiivisemmaksi.
