Anoppien ja miniöiden suhteesta kirjan kirjoittanut Tuula Vainikainen alleviivaa, että suuri osa anoppien ja miniöiden suhteista on hyviä ja asiallisia. Hankalissa suhteissa kyseessä on yleensä kiista pojasta.
Toimittaja, tietokirjailija Tuula Vainikainen on kirjoittanut Mieluinen miniä -kirjan miniän ja anoppien suhteesta. Vainikaisen pääteesi on, ettei anoppisuhdetta kannata lähtökohtaisesti nähdä negatiivisena, sillä sekä anopilla että miniällä pitäisi olla suuret intressit tulla hyvin keskenään toimeen. Monet anoppien ja miniöiden väliset suhteet ovat hyvin lämpimiä. Joskus anoppisuhde saattaa kuitenkin olla hankala, ja kirjailijan mukaan näyttää siltä, että vaikeassa miniä-anoppisuhteessa näyttää usein olevan kiista pojasta.
– Tätä en ymmärrä, koska eihän miniä pyri puolisonsa äidiksi. Anopin ja miniän roolit ovat selkeästi kaksi aivan erilaista. Suhde voi olla hankala, jos anoppi ei oikeasti ole ymmärtänyt, että poika on nyt aikuinen ihminen ja hänellä on oikeus rakastaa toista naista ja elää omaa elämäänsä. Kirjan esimerkeistä löytyy selkeästi tällaisia naisia, jotka yrittävät pitää kynsin ja hampain pojastaan kiinni, Vainikainen sanoo.
Anopin pitää päästää irti liiallisesta huolehtimisesta
Vainikaisen mukaan kyseessä on paljolti persoonallisuuskysymys, kun anoppi ei osaa päästä aikuista poikaansa menemään. Toisille naisille taas on selvää, että pojan täytyy lähteä lapsuudenkodista ja löytää oma ihmisensä. Onhan äiti edelleen elämässä, mutta erilaisessa roolissa.
– Kyse on myös määräysvallasta. Anoppi kokee oikeudekseen sanoa, mitä pojan pitää elämässään tehdä. Kyllähän tällaisessa tilanteessa miniällä on oikeus iskeä henkisesti nyrkkiä pöytään ja muistuttaa miestä siitä, kenen kanssa oletkaan naimisissa ja kenen kanssa arkea vietetään, Vainikainen tuumii.
Kirjailija tuo myös esiin, että monet anopit ja isoäidit ovat hiukan pahoillaan, jos miniällä on todella läheinen suhde oman äitinsä kanssa. Tällöin anopilla ei välttämättä ole osaa nuoren perheen elämään.
– Tällaisessa tilanteessa syntyy helposti kiistaa lapsenlapsesta: kenellä on lähimmän mummun ja isoäidin oikeus lapsenlapseen. Anopin tulo isoäidiksi on näytön paikka anopin ja miniän suhteelle. Tässä vaiheessa moni anoppi toivoo olevansa sellainen isoäiti, joka ei masenna anopin roolissa, eikä olisi kauhea besserwisser nuorelle äidille, joka vasta itse opettelee äidin rooliin ja miettii, että osaanko minä, Vainikainen kertoo.
Miehen on oltava vaimonsa puolella
Vainikaisen mukaan yhteisen nimittäjän eli pojan ja puolison pitää myös ymmärtää, että lähtiessään lapsuudenkodistaan hänen kuuluu pitää vaimonsa tai tyttöystävänsä puolta.
– En tarkoita, että puolia pitäisi valita, mutta jos näyttää siltä, että anoppi alkaa ihan kohtuuttomasti sotkeutua nuoren perheen elämään, niin sellaisessa tilanteessa pitää asettua oman vaimon puolelle.
Vainikainen näkee, että miniän ja anopin suhteessa kyseessä on kahden kauppa, ja kyse on paljolti henkilökemioista. Vaikka toisesta ei aivan mahdottomasti pitäisikään, kannattaa kahden aikuisen kuitenkin päättää tulla toimeen, kun heillä on niinkin tärkeä yhteinen nimittäjä kuin aviomies ja poika.
– Yksi kirjani erikoisryhmä ovat sellaiset naiset, joilla on ollut useita anoppeja. He voivat vertailla tilannetta eri suhteissa. Tämä kertoo, miten paljon kysymys on myös henkilökemioista. Yksi kirjaan haastatelluista naisista oli 20 vuotta anopin maahan lyömä, ja seuraava anoppi sanoi, että tämä nainen on parasta, mitä hänen pojalleen on koskaan tapahtunut, Vainikainen naurahtaa.
Lue myös:
Emmi Maaranen, emmi.maaranen(at)mtv.fi