Anoppien ja miniöiden suhteesta kirjan kirjoittanut Tuula Vainikainen alleviivaa, että suuri osa anoppien ja miniöiden suhteista on hyviä ja asiallisia. Hankalissa suhteissa kyseessä on yleensä kiista pojasta.
Toimittaja, tietokirjailija Tuula Vainikainen on kirjoittanut Mieluinen miniä -kirjan miniän ja anoppien suhteesta. Vainikaisen pääteesi on, ettei anoppisuhdetta kannata lähtökohtaisesti nähdä negatiivisena, sillä sekä anopilla että miniällä pitäisi olla suuret intressit tulla hyvin keskenään toimeen. Monet anoppien ja miniöiden väliset suhteet ovat hyvin lämpimiä. Joskus anoppisuhde saattaa kuitenkin olla hankala, ja kirjailijan mukaan näyttää siltä, että vaikeassa miniä-anoppisuhteessa näyttää usein olevan kiista pojasta.
– Tätä en ymmärrä, koska eihän miniä pyri puolisonsa äidiksi. Anopin ja miniän roolit ovat selkeästi kaksi aivan erilaista. Suhde voi olla hankala, jos anoppi ei oikeasti ole ymmärtänyt, että poika on nyt aikuinen ihminen ja hänellä on oikeus rakastaa toista naista ja elää omaa elämäänsä. Kirjan esimerkeistä löytyy selkeästi tällaisia naisia, jotka yrittävät pitää kynsin ja hampain pojastaan kiinni, Vainikainen sanoo.
Anopin pitää päästää irti liiallisesta huolehtimisesta
Vainikaisen mukaan kyseessä on paljolti persoonallisuuskysymys, kun anoppi ei osaa päästä aikuista poikaansa menemään. Toisille naisille taas on selvää, että pojan täytyy lähteä lapsuudenkodista ja löytää oma ihmisensä. Onhan äiti edelleen elämässä, mutta erilaisessa roolissa.
– Kyse on myös määräysvallasta. Anoppi kokee oikeudekseen sanoa, mitä pojan pitää elämässään tehdä. Kyllähän tällaisessa tilanteessa miniällä on oikeus iskeä henkisesti nyrkkiä pöytään ja muistuttaa miestä siitä, kenen kanssa oletkaan naimisissa ja kenen kanssa arkea vietetään, Vainikainen tuumii.
