1920-luvun kohunainen Maria Åkerblom muutti elämänsä suuntaa istuttuaan pitkän vankeustuomionsa. Saarnaaja ryhtyi liikenaiseksi ja koirankasvattajaksi. Pian koirat saivat kavereikseen kaksi orvoiksi jäänyttä leijonaa.
Maria Åkerblomin viimeisin vankilatuomio päättyi vuonna 1933. Saarnaajana ja lahkonjohtajana mainetta niittänyt nainen pääsi ehdolliseen vapauteen sillä ehdolla, ettei hän jatkaisi uskonnollista toimintaansa; lupaus, joka ei koskaan pitänyt.
Yhtään sen rehellisemmäksi naisen muutkaan toimet eivät muuttuneet. Alkuun saarnaajalla oli sodanjälkeisenä aikana sikatarha. Sitten hän sai haltuunsa kieroin konstein kannattajiensa parkettiliikkeen.
− Åkerblom antoi vaikutelman, että hän oli muuttunut kokonaan. Hän esiintyi menestyksekkäänä liikenaisena, mutta tosiasiassa hän oli alkoholin ja huumeiden orja. Siellä tapahtui paljon asioita, jotka eivät kestäneet päivänvaloa, professori Gustav Björkstrand kertoo.
Leijonankesyttäjä
Maria Åkerblomilla oli ihmisten lisäksi erittäin suuri vaikutusvalta myös eläimiin. Vankilasta vapautumisena jälkeen saarnaajanainen perusti muiden toimiensa ohella kennelin.
Ihmiset hämmästyivät tapaa, jolla Åkerblom sai koirat otteeseensa. Ne seurasivat omistajansa pienintäkin liikettä. Kennelin maine kiiri aina Korkeasaaren eläintarhaan asti.
− Kun Korkeasaaren leijonaemo synnytti kaksi poikasta ja kuoli, siellä mietittiin, miten pennut voidaan kasvattaa. Åkerblomilla oli tuolloin suuria tanskandoggeja, jotka olivat juuri saaneet pentuja. Leijonat luovutettiin hänelle, Björkstrand kertoo.
Kissaeläimet varttuivat Marian hoidossa, kunnes ne kasvoivat liian isoiksi ja vaarallisiksi. Uhkaavassa välikohtauksessa leijona hyökkäsi sivullisen kimppuun luullessaan, että sen hoitajaa uhataan.