Tämä asia vaikuttaa Ruotsin hallituksen kaatumisen taustalla – voiko ruotsidemokraatit päästä nyt valtaan?

Luottamusäänestyksen syy oli hallituksen hanke edistää markkinavuokria. Ruotsissa vuokramarkkinat toimivat tyystin eri tavalla kuin Suomessa. Vuokrasuhde on vuokraoikeus ja kohtuullisten vuokrien takaamiseksi vuokrankorotuksista neuvottelevat vuokranantajien ja vuokralaisten edustajajärjestöt.

Löfvenin hallitusohjelmassa hallituspuolueet sosiaalidemokraatit ja ympäristöpuolue vihreät sekä tukipuolueet keskusta ja liberaalit sopivat markkinavuokrien edistämisestä. Hallituksen teettämän selvityksen mukaan uusissa, vastavalmistuneissa vuokra-asunnoissa voitaisiin ottaa käyttöön markkinaehtoiset vuokrat.

Löfvenin hallituksen hiljainen takaaja vasemmistopuolue on koko nykyhallituksen ajan vastustanut hanketta. Se vaati, että hallitus peruu hankkeensa. Kun ratkaisua ei lopulta löytynyt, vasemmisto äänesti hallituksen luottamusta vastaan. Näin valtiopäivien enemmistö ilmoitti, ettei Löfvenin hallituksella ole enää valtiopäivien luottamusta.

"Ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta"

Vuokrakysymyksen ohella hallituskriisissä näkyy Ruotsin politiikan suuri murros. Perinteisesti maata ovat hallinneet poliittisten suhdanteiden mukaan joko sosiaalidemokraattien johtama vasemmistoblokki tai moderaattien johtama porvarillinen allianssi.

Ruotsidemokraattien kannatusnousun vuoksi kummallakaan blokilla ei ole enää enemmistöä Ruotsin valtiopäivillä sitten vuoden 2010 vaalien. Tuolloin ruotsidemokraatit saavuttivat 20 kansanedustajapaikkaa. Kun edellisissä, syksyn 2018 vaaleissa ruotsidemokraatit saivat 62 paikkaa, blokkipolitiikka murtui.

Uudesta hallituksesta neuvoteltiin kuukausia, kunnes lopulta liberaalit ja keskusta irtautuivat allianssista ja sopivat Löfvenin kanssa uuden hallitusohjelman, tammikuun sopimuksen. Juuri tuon hallitusohjelman 44. kohta on nykyisen hallituskriisin syy. Mutta yhtä merkittävä on sen alun kirjaus, jonka mukaan vasemmistolla ei saa olla minkäänlaista vaikutusvaltaa hallituksen politiikkaan.

Ruotsin uudessa poliittisessa todellisuudessa vasemmistolle onkin jäämässä lähinnä ovimaton rooli, missä sen ainoa poliittinen vaikutuskeino on sosiaalidemokraattisen pääministerin uhkailu.

– Tällä hallituskaudella vasemmisto on kärsinyt kaikkein eniten, eikä se ole jäänyt keneltäkään huomaamatta, totesi vasemmiston puheenjohtaja Nooshi Dadgostar hetkeä ennen äänestystä.

Ruotsidemokraatit janoavat hallitusvaltaa

Porvarillisen allianssin murruttua moderaatit ovat joutuneet arvioimaan suhdettaan ruotsidemokraatteihin uudelleen. Vielä ennen syksyn 2018 vaaleja moderaattien puheenjohtaja Ulf Kristersson katsoi Auschwitzin keskitysleiriltä selvinnyttä Hédi Friediä silmiin ja lupasi tälle, ettei moderaatit koskaan ryhtyisi yhteistyöhön ruotsidemokraattien kanssa.

Kolme vuotta myöhemmin tilanne on jo täysin toisenlainen. Kristersson ja ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson ovat tavanneet toisiaan useasti. Yhdessä kristillisten ja liberaalien kanssa puolueet ovat keskustelleet maahanmuuttopolitiikan tiukennuksista. Nämä neljä puoluetta olivat myös yhdessä keskustan kanssa ajamassa läpi kirjausta Ruotsin Nato-optiosta.

Myös moderaattien läheinen yhteistyöpuolue kristilliset ovat lähentyneet ruotsidemokraatteja.

Kun porvaririntama jo rasvailee yhteistyön akselia ruotsidemokraattien kanssa, suurin jäljellä oleva kysymysmerkki on enää se, voisivatko ruotsidemokraatit nousta hallitukseen saakka. Ruotsidemokraatit ovat itse väläytelleet ideaa uudesta ”konservatiivisesta blokista”, joka kuitenkin muiden tahoilta on tyrmätty.

Mutta hallitusvaltaa Åkesson ja ruotsidemokraatit janoavat. Puolue on jo käynnistänyt sisäisen työn, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa puolueen linjaa ja hankkia sellaista asiantuntemusta, jotta se kykenisi olemaan ”rakentava kumppani”.

Moderaattien Kristersson linjasi kuitenkin juuri kesäkuun alussa haluavansa porvarihallituksen, mutta ilman ruotsidemokraatteja. Vuosi sitten hän ilmoitti, että budjetistakin voisi neuvotella Åkessonin puolueen kanssa.

Moderaateilla, ruotsidemokraateilla ja kristillisillä on tuoreimman Kantar Sifon mielipidemittauksen mukaan yhteensä 47,7 prosentin kannatus, jolla he saisivat yhteensä 176 kansanedustajaa Ruotsin 349-paikkaisille valtiopäiville.

Keskikentän puolueiden ratkaisut

Puoluekartan keskikentän tapahtumat ovat nekin mielenkiintoisimpia kenties vuosikymmeniin, kun aiemmin lähinnä moderaattien tukipuolueina toimineet liberaalit ja keskusta siirtyivät demarihallituksen tueksi viime vaalien jälkeen.

Syksyn 2022 vaalien lähestyessä nekin ovat joutuneet arvioimaan tilannettaan uudelleen.

Liberaalit ovat jälleen hakeutumassa porvarileiriin. Puolue on päättänyt jättää nykyisen hallitusyhteistyön tulevan syksyn budjetin jälkeen.

Viime maaliskuussa liberaalien puoluevaltuusto päätti, että puolue voi ruotsidemokraattien eristämisen jälkeen nyt käydä neuvotteluja Åkessonin puolueen kanssa. Liberaalien puheenjohtaja Nyamko Sabuni on kuitenkin vetänyt rajan yhteistyölle ja se menee budjetissa. Siitä puolue ei aio neuvotella ruotsidemokraattien kanssa.

Linjamuutos on kuitenkin aiheuttanut kannatuksen valumisena. Liberaaleja kannattaa tuoreimman Kantar Sifon kyselyn mukaan enää 2,3 prosenttia äänestäjistä. Luku on puolueelle eksistentiaalisen kriisin paikka, sillä valtiopäiville noustakseen puolueen on ylitettävä 4 prosentin äänikynnys.

Keskustan puheenjohtaja Annie Lööf sen sijaan on arvostellut moderaattien lähentymistä ruotsidemokraattien kanssa. Hallitusyhteistyötä Stefan Löfvenin sosiaalidemokraattien kanssa ei ole poissuljettu mahdollisuus, joskin Lööf korostaa, että keskustan näkökulmasta keskeistä on se, miten muut puolueet asemoivat itsensä suhteessa ”äärilaitoihin” tulevien vaalien jälkeen.

Äärilaidat tarkoittavat Lööfille ruotsidemokraatteja ja vasemmistopuoluetta. Kummankaan kanssa Lööf ei halua olla hallituksessa tai neuvotella valtion budjetista. Nykyisiä lähtökohtia tarkastellen hallitusyhteistyö Löfvenin sosiaalidemokraattien kanssa olisi keskustalle todennäköisempi vaihtoehto.

Keskustaa kannattaa 9,9 prosenttia äänestäjistä ja se olisi saamassa 37 edustajapaikkaa.

Voiko Löfven olla lähentymättä keskustan kanssa?

Nykyisten kannatuslukujen valossa Löfvenin on likipitäen pakko pyrkiä yhteistyöhön keskustan kanssa.

Nykyinen hallituskumppani ympäristöpuolue vihreät keikkuu äänikynnyksen rajalla ja sen kannatus on tällä hetkellä 3,5 prosenttia. Sosiaalidemokraattien ja vasemmiston yhteenlaskettu kannatus on vain 35,4 prosenttia - eli suurin piirtein saman verran, mitä sosiaalidemokraatit keräsivät kannatusta yksin vielä vuonna 2006.

Hallituslähde kertoo Svenska Dagbladetille, että yhteistyö keskustan kanssa onkin Löfvenille pitkäaikainen tavoite, jota hän ei halua vaarantaa. Samalla keskustan asettamin reunaehdoin se tarkoittaa, että vasemmistolle olisi jatkossakin jäämässä nykyinen ovimaton rooli.

Vasemmisto joutuu joko hyväksymään hiljaisesti demareiden ja keskustan hallituksen äänestämällä tyhjää kuten nykyisinkin tai tulee nostaneeksi oikeistopuolueet valtaan.

Tämä poliittinen yhtälö ei ole jäänyt demarivaikuttajilta huomaamatta ja puolueessa on myös tyytymättömyyttä. Demareiden nuorisojärjestön puheenjohtaja Philip Botström on toistuvasti pitänyt vasemmiston puolta ja vaatinut, että keskusta ryhtyy neuvottelemaan puolueen kanssa.

Nyt kaatunut pääministeri Stefan Löfven on aiemmin ilmoittanut, että mikäli hallitus kaatuu, hänellä on edessään kaksi vaihtoehtoa. Joko hän julistaa uudet vaalit tai sitten uusi hallitus yritetään muodostaa nykyisten valtiopäiväpuolueiden keskuudesta. Uusia vaaleja pidetään Ruotsissa todennäköisempänä vaihtoehtona.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Åkesson arvioi, että Ruotsin politiikka on kokenut niin ison murroksen blokkien murruttua, että uudet vaalit olisivat siksi perusteltu vaihtoehto.

Ja juuri nyt uusien vaalien järjestäminen näyttää oikeistopuolueiden edun mukaiselta. Samalla suuri kysymys on, kasvoiko keskustan vasemmistoallergia maanantain luottamusäänestyksessä niin pahaksi, että puolue palaa takaisin porvaripuolueiden leiriin.