Satoja puheluita, vakoiluohjelmia ja kostopornoa – digitaalista parisuhdeväkivaltaa vähätellään vielä Suomessa: "Uhrille saatetaan ehdottaa some-tilien poistamista"

Satoja puhelinsoittoja päivässä, vakoiluohjelmia puhelimessa tai kumppanin seuraamista auton navigointilaitteen kautta. Pahimmillaan tämä jatkuu jopa vuosia eron jälkeen.

Digitaalinen väkivalta on nykyisin yleinen parisuhdeväkivallan muoto, mutta sitä ei silti tunnisteta Suomessa tarpeeksi hyvin, arvioi Naisten linjan hankekoordinaattori Louna Hakkarainen.

– Ei tiedosteta, että esimerkiksi toisen sähköpostiin murtautuminen on yksi väkivallan muoto.

Digitaalista väkivaltaa on myös niin sanottu verkkokiusaaminen, joka yleensä täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön, mutta tyypillisesti asia liittyy nimenomaan entiseen tai nykyiseen parisuhteeseen, sanoo puolestaan suunnittelija Jenni Kreivi Rikosuhripäivystyksessä.

– Meiltä haetaan apua digitaaliseen väkivaltaan, joka on tyypillisesti osa parisuhdeväkivallan kokonaisuutta.

Viiden minuutin viive aiheutti raivoa

Naisten Linja on kerännyt naisten kokemuksia digitaalisesta väkivallasta Turvaverkko-hankkeessaan. Hakkaraisen mukaan digitaalista väkivaltaa on neljää tyyppiä. Ensimmäinen on vuorovaikutuksen kontrollointi, jossa vaaditaan esimerkiksi poistamaan Facebook-kavereita.

– Yksi mikä tähän liittyy, on myös se, että joutuu olemaan jatkuvasti tavoitettavissa. Eräs uhri kuvasi, että jos hän ei vaikka suihkussa ollessaan vastannut viesteihin, seurauksena oli raivoa. Joutuu ikään kuin jatkuvasti todistelemaan syyttömyyttään.

Toinen on suoranainen vakoilu, jossa kumppanin salasanat saatetaan varastaa. Pahimmillaan kumppanin puhelimeen voidaan asentaa jopa vakoiluohjelmia. Näitä sovelluksia mainostetaan avoimesti netissä. Osa sovelluksista esimerkiksi kuvailee, miten "vaikeassa tilanteessa" oleva ihminen voi saada sovellusten avulla pettäjän kiinni.

Nämä sovellukset kuitenkin normalisoivat henkistä väkivaltaa. Mustasukkaisuus ja epävarmuus parisuhteessa ovat normaaleja tunteita, mutta niitä tulisi käsitellä esimerkiksi terapeutin kanssa, ei vaatimalla näyttämään viestejä tai murtautumalla kumppanin tileille. Toisen viestien lukeminen luvatta on myös rikos.

Kolmas väkivallan tyyppi on toisen häpäisyyn ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät teot. Kumppani voi painostaa intiimien kuvien lähettämiseen tai seksin kuvaamiseen.

– Jos tällaiseen materiaaliin päästiin käsiksi, sitä alettiin monissa tapauksissa käyttää kiristämisen välineenä.

Neljäs kategoria taas oli niin sanottu puhelinterrori, jossa uhria voidaan jatkuvasti pommittaa viesteillä tai puheluilla, usein myös eron jälkeen.

– Saattoi tulla esimerkiksi satoja puheluita tai ääniviestejä päivässä. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman paha olo vastaanottajalle. Saatettiin esimerkiksi uhata väkivallalla tai omalla itsemurhalla. Toisaalta seuraavassa hetkessä saatettiin tunnustaa rakkautta ja ehdottaa yhteen palaamista.

Avun sijaan vähättelyä

Uhrien kokemusten mukaan kaikki viranomaiset eivät suhtaudu ongelmaan tarpeeksi vakavasti.

Jopa poliisi saattaa vähätellä asiaa. Ajatuksena voi olla, että netissä tapahtuva väkivalta ei ole niin vakavaa ja irrallaan "oikeasta elämästä".

Todellisuudessa väkivalta aiheuttaa uhrille ahdistusta, masennusta ja jopa vakavan turvallisuusuhkan, jos väkivaltainen kumppani pystyy seuraamaan uhrin liikkumista teknologian avulla.

Alan tutkijat myös puhuvat siitä, että teknologia on sysännyt vastuuta väkivallalta suojautumisesta väkivallan uhrille.

– Jos ammattilaisilla tai viranomaisilla ei ole riittävää osaamista aiheesta, uhrille saatetaan ehdottaa esimerkiksi sosiaalisen median tilien poistamista, mikä rajoittaa uhrin elämänpiiriä entisestään eikä lopeta väkivaltaista käytöstä, Hakkarainen sanoo.

Tilannetta hankaloittaa se, että digitaalista väkivaltaa kokevan on vaikea hakea apua, jos puoliso kontrolloi puhelinta.

– Tämä on todellinen ongelma. Usein ihminen tietää, että kumppani tai ex-kumppani saa tietoa jotain kautta, mutta hän ei tiedä, mistä tieto on tarkalleen ottaen peräisin, Hakkarainen sanoo.

Uudet rikosnimikkeet voisivat auttaa

Laki ei anna mahdollisuuksia puuttua kaikkiin painostuksen muotoihin.

– Pitäisi kysyä, että pysyykö laki teknologian perässä, sanoo Rikosuhripäivystyksen Kreivi.

Esimerkiksi Britanniassa on kriminalisoitu häpäisevän kuvamateriaalin levittämisellä uhkailu, mitä voisi harkita Suomessakin, Hakkarainen ja Kreivi sanovat.

– Suomessa uhkailu ei vielä ole rikos, vaikka se aiheuttaa suurta vahinkoa ja loputonta pelkoa, että ura menee pilalle ja maine tuhoutuu. Moni myös sanoo, ettei ole tehnyt rikosilmoitusta esimerkiksi fyysisestä väkivallasta sen pelossa, että omia kuvia levitetään, Hakkarainen kuvaa.

Hakkaraisen mukaan Suomessa olisi hyvä keskustella enemmän myös pakottavan kontrolloinnin kriminalisoinnista. Britanniassa pakottava kontrollointi on niin ikään rikos.

– Siinä on kriminalisoitu parisuhteessa voimakas ja jatkuva kontrolli, joka aiheuttaa sen kohteena olevassa ihmisessä pelkoa ja rajoittaa elinpiiriä. Suomessa on yhä vallalla käsitys, että parisuhdeväkivalta on vain fyysistä väkivaltaa, vaikka se on vain jäävuoren huippu.

Ongelmana on myös parisuhdeväkivallan romantisointi, jossa väkivallan teot maalataan esimerkiksi mediassa "intohimorikoksina". Näissä saatetaan kertoa tekijää ymmärtäviä tarinoita, joissa "hyvä tyyppi" on luisunut raiteiltaan eron seurauksena ja päätyy murhaamaan kumppaninsa.

– Toinen ongelma on parisuhdeväkivaltaa kuvaavien mediajuttujen kuvitus. Kuvituksena voi olla mustelmia tai muuta, jolloin esimerkiksi uhri ei miellä henkistä tai digitaalista väkivaltaa väkivallan muotona, Hakkarainen sanoo.

Teknologia sysää vastuuta uhrille

On syytä kuitenkin huomioida, että digitaalista väkivaltaa käyttävä voi jo nyt syyllistyä useisiin rikoksiin. Näitä ovat esimerkiksi viestintärauhan rikkominen, salakatselu, vainoaminen tai kunnianloukkaus.

Uhrin kannattaa ottaa yhteyttä poliisiin. Kaikki uhkaavat viestit kannattaa tallentaa ja hakea tarvittaessa lähestymiskieltoa. Todisteet kannattaa säilyttää siksikin, että joskus oikeudessa tapaukset kaatuvat nimenomaan näytön puutteeseen.

– Verkossa tehtävissä rikoksissa on se hyvä puoli, että niistä jää helposti todisteita, Rikosuhripäivystyksen Kreivi sanoo.

Naisten Linjan digitaalisen väkivallan oppaassa on kerrottu, kuinka kannattaa toimia, jos epäilee, että laitteessa on esimerkiksi vakoiluohjelma. Naisten Linja ja nettiturvatalot tarjoavat myös mahdollisuutta nimettömään avun hakuun netissä.

Myös Rikosuhripäivystyksestä saa apua kasvokkain, chatissa tai puhelimitse.

– Jos ei uskalla käyttää omaa puhelintaan tai tietokonettaan, voi hakeutua esimerkiksi kirjastoon koneelle, sanoo Kreivi.

Omia vaistoja kannattaa kuunnella. Jos oma kumppani ei kunnioita rajoja, syyttelee jatkuvasti pettämisestä, vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa tai viestien näyttämistä, ei kumppanille tarvitse näyttää viestejään tai suostua intiimien kuvien lähettämiseen.

– Kenelläkään ei ole velvollisuutta todistella syyttömyyttään parisuhteessa, Hakkarainen sanoo.

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja