Kaksikymmentävuotias Anniina Ijäs ajoi viikko sitten hirvikolarin matkalla iltavuorosta kotiin. Hän ei ehtinyt reagoida isoon eläimeen mitenkään, mutta selvisi kuin ihmeen kaupalla tajuissaan koko ajan. Nyt Anniina kokee tulleensa kotiutetuksi sairaalasta liian aikaisin.
Anniina ei ehtinyt edes nähdä suurta hirveä, joka hyppäsi hänen autonsa eteen vasemmalta puolelta. Rysäyksen jälkeen auto lipui vielä jonkin matkaa tietä pitkin. Anniinan mielessä oli vain yksi ajatus: mitä hemmettiä juuri tapahtui?
Etupenkit olivat täynnä lasinsiruja, mutta Anniina pysyi tajuissaan koko ajan. Hän alkoi kaivaa esiin etupenkin jalkatilaan lentänyttä kännykkäänsä, jotta saisi hälytettyä apua.
Shokissa keskelle tietä
Mutta missä minä olen? Enhän osaa kertoa ambulanssille, missä kohtaa Joutsantietä olen, hän mietti.
Samassa hän huomasi, että päästä valuu verta kuin hanasta, niin, että silmätkin ovat sitä täynnä. Ei auta kuin ladata 112-sovellus, hän ajatteli. Tuo shokin aiheuttama toimeliaisuus huvittaa Anniinaa nyt, viikon jälkeen tapahtuneesta.
– Kirosin silloin, että sormeni on niin veressä, ettei kännykän sormenjälkitunnistus toimi. Pyyhin sormeani paitaani ja yritin uudelleen ja uudelleen.
Anniina sai soitettua apua. Sen jälkeen hän ryömi autosta ulos ja jäi sen viereen istumaan. Täynnä lasinsiruja, verta valuvana. Keskelle tietä.
Viidentoista sentin haava
Lähihoitajana työskentelevä Anniina oli kolarin sattuessa ajamassa iltavuorosta Hirvensalmelta poikaystävänsä luokse Jyväskylään. Aurinko oli jo laskenut; taivas oli kirkas, mutta metsä jo pimeä.
Hirvikolareiden määrä kasvussa
Hirvikolareiden määrä on ollut nousussa vuodesta 2012 asti. Viime vuonna Suomessa tilastoitiin lähes 1900 hirvikolaria, joissa kuoli kolme ihmistä ja 145 loukkaantui.
Hirvenmetsästys alkaa 1.9. Lapissa sekä Taivalkosken ja Kuusamon maakunnissa. Sen lisäksi muualla Suomessa alkaa hirvieläinten niin kutsuttu vahtimismetsästys. Koko maassa metsästys alkaa 13.10.
Kolaripaikalle pysähtyi pian auto, josta kaksi naista tulivat Anniinan avuksi; antoivat vilttejä ja odottivat hänen kanssaan apua. Anniina muistaa, että jossain vaiheessa poliisit soittivat hänelle.
– Kysyivät, olenko minä juonut jotain. Istuin verta valuvana tiellä ja itkin hysteerisesti, että en ole, olen ollut hirvikolarissa, voiko tästä jutella vähän myöhemmin!
Sairaalassa Anniinan päästä poistettiin lasinsiruja. Pää oli auki viidentoista sentin matkalta: haava kulki otsalta lähes oikean korvan juureen. Se tikattiin ja lasinsiruja otettiin pois myös kasvoista ja muualta kehosta.
Hiukset ajeltiin pois
Sairaalassa teho-osaston hoitajat yrittivät selvittää hänen hiuksiaan, mutta turhaan.
– Ne olivat niin täynnä verta ja kaikkea paskaa, että ei niitä saanut enää selväksi. Ne piti ajella pois.
Anniinan ääni värähtää, kun hän puhuu hiuksistaan: hän on aina tykännyt laittaa itseään kauniiksi, ja nyt, yhtäkkiä, kaikki ajellaan pois.
– Minä olen 20 vuotta, ja nyt pitkä tukkani ajeltiin. Olihan siitä jo puolet ajettu haavan takia, mutta sitten se toinenkin puoli. Mutta hiukset olivat hoitajan mukaan riski hygienialle ja muutenkin.
Lääkäri ei tarkistanut
Päivän hän oli teholla ja päivän osastolla. Kunnes sanoi, että voisi lähteä kotiin.
– Koska minun piti mennä keskiviikkona töihin, Anniina sanoo ja nauraa nyt omalle ajatukselleen.
Aamulla lääkäri oli käynyt rutiinikierroksella. Sen jälkeen Anniina odotteli osastolla toista lääkäriä, joka tulisi katsomaan sairausloman tarpeen. Lääkäri ei kuitenkaan koskaan tullut, vaan sairaanhoitaja käveli huoneeseen sairauslomalapun kanssa: seitsemän päivää kotona.
– Ei ohjeita haavanhoitoon, ei jälkitarkastusaikaa, ei lääkkeitä.
Anniina lähti hölmistyneenä kotiin ja soitti sairaalaan vielä perään, että voisiko jutella lääkärin kanssa tästä. Lääkäri ei ehtinyt eikä Anniinan mukaan koskaan soittanut takaisin, vaikka hän pyysi.
Uudelleen sairaalaan
Heti kotona, tiistai-iltana, pahoinvointi yltyi ja näkö sumeni, joten hän kävi uudelleen sairaalassa. Otettiin pään TT-kuva, mutta siinä ei näkynyt mitään. Mene vaan kotiin, hänelle sanottiin. Kunnes keskiviikkona soitettiin, että magneettikuva oli ilmeisesti unohdettu ottaa.
– Että voisinko mennä sairaalaan vielä. Pakkohan se oli.
Siinäkään kuvassa ei näkynyt mitään, joten Anniina toipuu nyt kotona. Eikä myöskään silmälääkärin kontrollissa.
Mielenterveyspuolelta kukaan ei ehtinyt sairaalassaolon aikana käydä juttusilla, vaikka Anniina oli sitä pyytänyt.
– Kun nyt myöhemmin juttelin oman tutun hoitajani kanssa, hän otti yhteyttä kriisiapuun. Sieltä ihmeteltiin, että eivät olleet kuulleetkaan tapauksesta, että tottakai he olisivat tulleet paikalle.
Ajatuksena tehdä valitus hoitovirheestä
Anniina on ottanut jo yhteyttä potilasvakuutuskeskukseen ja aikoo tehdä valituksen hoitovirheestä. Sairaalan ylilääkäri on ottanut yhteyttä ja pahoitellut.
– Vaikka sanoin, että haluan kotiin ja töihin, niin olisihan jollakin pitänyt hälytyskellot soida. Olin juuri ollut hirvikolarissa, enhän voi mennä kotiin ja varsinkaan töihin!
Anniina on ollut kotona toimelias, vaikka väsyttää ja mitään ei oikein jaksaisi tehdä. Hän on täyttänyt vakuutuslaput, ostanut uuden auton lunastukseen menneen tilalle ja ajellut pieniä matkoja päiväsaikaan.
Ystävät ovat kauhistelleet tapahtunutta, mutta hän vain hymähtää olleensa kolarissa.
– Pelkään, milloin tämä kaikki rysähtää tajuntaani. En ole vielä edes itkenyt, en ole nähnyt tästä unia.
Korjattu 26.8. klo 10:14: Muutettu potilasvahinkokeskus potilasvakuutuskeskukseksi.