Kaksikymmentävuotias Anniina Ijäs ajoi viikko sitten hirvikolarin matkalla iltavuorosta kotiin. Hän ei ehtinyt reagoida isoon eläimeen mitenkään, mutta selvisi kuin ihmeen kaupalla tajuissaan koko ajan. Nyt Anniina kokee tulleensa kotiutetuksi sairaalasta liian aikaisin.
Anniina ei ehtinyt edes nähdä suurta hirveä, joka hyppäsi hänen autonsa eteen vasemmalta puolelta. Rysäyksen jälkeen auto lipui vielä jonkin matkaa tietä pitkin. Anniinan mielessä oli vain yksi ajatus: mitä hemmettiä juuri tapahtui?
Etupenkit olivat täynnä lasinsiruja, mutta Anniina pysyi tajuissaan koko ajan. Hän alkoi kaivaa esiin etupenkin jalkatilaan lentänyttä kännykkäänsä, jotta saisi hälytettyä apua.
Shokissa keskelle tietä
Mutta missä minä olen? Enhän osaa kertoa ambulanssille, missä kohtaa Joutsantietä olen, hän mietti. 
Samassa hän huomasi, että päästä valuu verta kuin hanasta, niin, että silmätkin ovat sitä täynnä. Ei auta kuin ladata 112-sovellus, hän ajatteli. Tuo shokin aiheuttama toimeliaisuus huvittaa Anniinaa nyt, viikon jälkeen tapahtuneesta.
– Kirosin silloin, että sormeni on niin veressä, ettei kännykän sormenjälkitunnistus toimi. Pyyhin sormeani paitaani ja yritin uudelleen ja uudelleen. 
Anniina sai soitettua apua. Sen jälkeen hän ryömi autosta ulos ja jäi sen viereen istumaan. Täynnä lasinsiruja, verta valuvana. Keskelle tietä.
Viidentoista sentin haava 
Lähihoitajana työskentelevä Anniina oli kolarin sattuessa ajamassa iltavuorosta Hirvensalmelta poikaystävänsä luokse Jyväskylään. Aurinko oli jo laskenut; taivas oli kirkas, mutta metsä jo pimeä.

