Taiteilija James Iles tietää, millaista on tehdä suurta tv-tuotantoa: hän on ollut mukasa sekä sarjassa Doctor Who että Sherlock. Jos olet suuri Sherlock-fani, älä lue tätä artikkelia. Luvassa on juonipaljastus!
Doctor Who on briteissä suuri ilmiö. Helsingissä nykyisin asuva taiteilija James Iles tuntee sarjan hyvin: hän on tehnyt storyboard artistina kuvakäsikirjoituksia sarjassa.
– Olin ensin kuvittaja. Halusin aina työskennellä filmiteollisuudessa. Opiskelin kuvittamista, työskentelin graafisten romaanien parissa ja siirryin siitä tekemään storyboardeja independet-elokuville. Lopulta päädyin Doctor Who -sarjaan Briteissä, Iles sanoo.
– Englannissa ja Walesissa, mistä olen kotoisin, ei ole paljoa sarjoja, joilla on käyttää budjettiaan storyboard artistiin. Olen ollut onnekas.
Monta kertaa "ei"
Doctor Wholla on vakiintunut fanijoukko myös USA:ssa ja Australiassa. Kyseessä on maailman pisimpään televisiossa pysynyt science fiction -sarja: tohtoria on tuijotettu töllöttimestä jo 50 vuotta.
– Doctor Wholla on pitkä historia ja paljon intohimoisia faneja, jotka tietävät enemmän kuin minä, Iles sanoo.
Iles on piirtänyt sarjaa varten storyboardeja, joissa myöhemmin kuvattavat kohtaukset visualisoidaan paperille.
– Jos käsikirjoitus on valmis, alan suunnitella kohtauksia, joihin menee eniten rahaa, kuten erikoistehosteisiin ja ajoneuvoihin, sekä kaikkea, mikä voisi olla vaarallista näyttelijöille, Iles sanoo.
– Yleensä sitten käy niin, että istahdan ohjaajan kanssa alas ja hän hylkää suurimman osan kaikesta, mitä olen tehnyt, ja pitää vain osan. Hänellä on omat ideansa. Usein kyse on siitä, että ohjaaja kuvailee tarkkaan, mitä haluaa. Sitten piirrän sen, esittelen työni, ja hän sanoo monta kertaa ”ei”. Lopulta hän sanoo ”kyllä, tuo on sitä, mitä haluamme”.
Työssä täytyy ymmärtää sitä, miten kamerat liikkuvat: panoroidaanko oikealta vasemmalle vai onko käytössä kraana, joka nostaa kameran ylös.
– Kameran sijoittelu vaikuttaa budjettiin ja se on yksi pääasia, jossa storyboard auttaa. Se myös säästää aikaa. Ohjaajalla on mukanaan storyboardeja ja hän voi kertoa työryhmälle mitä haluaa osoittamalla tiettyä kuvaa.
Näyttelijät eivät saa sananvaltaa
Samanlaisia storyboardeja Iles on tehnyt suomalaisen Rovion Angry Birdsiä varten. Niistä hän ei tosin saa puhua – animaatio, johon ne liittyvät, ei ole edes julki vielä.
– Tein animaatiotyötä, se on hyvin erilaista kuin livetyöskentely, jossa työskennellään näyttelijöiden kanssa, Iles kuvaa ympäripyöreästi.
Iles teki samaa työtä myös Sherlock-sarjassa.
– Suunnittelimme kohtauksia, kuten sen, kun Sherlock lavastaa oman kuolemansa. Tällaiset kohtaukset vaativat paljon suunnittelua. Stuntti oli melko monimutkainen, siinä oli paljon leikkauksia, jotta kohtaus saatiin toimimaan niin, ettei yleisölle heti kerrottu, mitä tapahtui. Myöhemmin se näytettiin erilaisilla leikkauksilla, jotta selvisi, mitä tapahtui, Iles kuvaa.
– Meidän täytyy suunnitella kohtaukset niin, että stuntit ovat turvallisia ja kaikki toimii.
Näyttelijät eivät saa sananvaltaa tarinan suunnittelussa. Ilesin mukaan he vain tekevät, mitä ohjaaja sanoo – ainakin toivottavasti.
– Toistaiseksi he ovat aina tehneet, Iles heittää.
James Ilesin taidetta helsinkiläisessä Galleria Saimassa 15.6. asti.