Tanssija, näyttelijä ja nyt myös esikoiskirjailija Markku Haussila avaa autofiktiivisessä teoksessaan lapsuudessa kokemaansa ahdasmielisyyttä.
Haussila kertoo teoksen tehneen tuloaan jo reilut kymmenen vuotta. Sen kirjoittaminen on ollut hänelle terapeuttista.
– Se on odottanut tuloansa. Ihmeellistä, että se on nyt pöydässä, Haussila kertoi Viiden jälkeen -haastattelussa.
Taide missä muodossa vain on Haussilan mukaan aina henkilökohtaista.
Teos kertoo pienen pojan kasvutarinan. Päähenkilön on vaikea löytää paikkaansa maailmassa. Poika on koulukiusattu sekä homoseksuaali.
Haussilan mukaan täytyy kirjoittaa siitä, mistä itse tietää.
– Lapsena homoseksuaalisuus on niin tabu. Jotkut ovat sitä mieltä, että se ei ole lasten asia. Vaikka itsekin synnyin homoksi.
Erilaisuus kunniaan
Ihmisten on Haussilan mukaan edelleen vaikeaa vastaanottaa erilaisuutta.
Vaikka maailma on suvaitsevaisempi kuin 90-luvulla, Haussila toivoo, että sukupuolen moninaisuus tuodaan kaikille, myös lapsille tietoon.
– On paljon muutakin kuin tyttöjä ja poikia.
Haussila kertoo, ettei lapsena mennyt pojan rooliin, mutta ei myöskään saanut olla tytön roolissa.
Hän aloitti tanssimisen 11-vuotiaana. Homoksi haukkumista oli jo ennen uutta harrastusta, mutta hän halusi pitää kiinni tanssista. Se on hänen mukaansa mahtava taidemuoto, joka on ollut reitti kaikkeen, mitä hän on tehnyt.
– Tanssi mielletään vieläkin feminiiniseksi. Toivoisin, että kaikki tanssisi, se olisi ihanaa, Haussila sanoo.
Katso koko haastattelu jutun alussa olevalta videolta.