Pian viisi vuotta sitten tapahtunut öinen puukotus vei Anne Matoniemeltä ystävät ja ison osan tulevaisuuden haaveista. Tilalle tulivat aivovamma, masennus ja pelot. Matoniemi on kuitenkin päättänyt elää niin hyvää elämää kuin mahdollista.
Tämä juttu on alun perin julkaistu helmikuussa 2020. MTV julkaisee vuodenvaihteen tienoilla uudelleen vuoden suosituimpia artikkeleita.
Anne Matoniemi tietää, miltä tuntuu herätä puukotukseen.
Tuolloin 21-vuotias Matoniemi oli pari viikkoa aiemmin eronnut väkivaltaisesta ja mustasukkaisesta poikaystävästään, joka oli yrittänyt hallita kumppaninsa sosiaalista elämää. Jos Matoniemi tapasi ihmisiä, halusi poikaystävä aina tulla mukaan.
Eron jälkeen poikaystävästä tuli entistä mustasukkaisempi. Exän mielestä Matoniemi kuului hänelle, vaikkeivat he enää yhdessä olleetkaan.
Entinen pariskunta asui edelleen saman katon alla, sillä uusia asuntoja ei oltu vielä ehditty hankkia. Matoniemi vietti yönsä sängyssä, kun taas ex-poikaystävä nukkui pedin vieressä patjalla.
Karmea herätys
Kaikkea Matoniemi ei yön tapahtumista muista. Puukotuksesta johtuva aivovamma kun aiheutti muistiaukon. Sen Matoniemi kuitenkin muistaa, että hänen entinen poikaystävänsä nousi patjalta, meni keittiöön ja avasi jääkaapin oven.
Tämän jälkeen Matoniemi nukahti.
– Sitten hän oli päälläni ja huusi "sä olet valehdellut mulle, mä tapan sut!". Eihän sitä tajua, että mitä siinä tapahtuu. Tiesin, että kaikki ei ole kunnossa, mutta ei sellaisessa tilanteessa ajattele loogisesti, että mitä pitäisi tehdä tai jättää tekemättä, Matoniemi sanoo.
– Muistikatkoni päättyy siihen, että me molemmat pidämme veitsestä kiinni, enkä suostu päästämään irti. Käskin exääni soittamaan hätänumeroon. Hän soitti ja jäi rappuun odottamaan poliisia, Matoniemi jatkaa.
Keväällä 2016 tapahtunut kamppailu elämästä ja kuolemasta oli lyhyt, mutta se mullisti nyt 25-vuotiaan Matoniemen elämän.
– Järjellä kun miettii, niin siinä tilanteessa olisi pitänyt pelätä kamalasti. Ajattelin kuitenkin vain, että tähän en kuole, Matoniemi toteaa.
Aivovamma muutti elämän
Puukotuksen seurauksena Anne Matoniemen vartalossa oli noin 60 haavaa.
Moni iskuista osui päähän. Niistä kriittisin läpäisi otsalohkon aivokudoksen, joka aiheutti keskivaikean aivovamman. Otsalohko osallistuu liikkeiden, muistin ja tunteiden suunnitteluun.
Matoniemelle koituneiden haittojen lista on pitkä.
– En pysty suunnittelemaan ja saamaan aikaan asioita. Lähimuistini ei toimi. Kärsin unihäiriöistä ja unentarpeeni on 12 tuntia. Väsyn todella nopeasti, sanat hukkuvat ja ajatus pätkii. Luon uudissanoja ja eksyn helposti vieraissa paikoissa. Lämmönsääntelyjärjestelmässäni on häiriöitä ja kärsin päänsäryistä, Matoniemi listaa.
Silti moni sanoo, ettei ”sinusta päällepäin huomaa” vammautumista.
– Eikä sitä huomaakaan, koska ongelmani ovat aivojen sisällä. Ei se näy. Ihmiset eivät halua nähdä minun vammaani ja se on tosi vaikeaa. He haluavat, että kaikki asiat ovat kunnossa, mutta kun ne eivät ole, Matoniemi myöntää.
Pelosta tuli osa arkea
Aivovamman lisäksi Matoniemi sairastui post-traumaattiseen stressihäiriöön, masennukseen ja ahdistuneisuushäiriöön. Psykoterapiassa hän on käynyt syyskuusta 2016 lähtien.
Matoniemi on edelleen sairaslomalla, eikä hän usko enää palaavansa työelämään.
Oikeudenkäynti tuli ja meni.
Ex-poikaystävä tuomittiin. Puolustuksen teorian mukaan Matoniemi oli pudonnut sängystä veitsen päälle.
Ensikertalaisena puukottaja on jo vapautunut. Lähestymiskielto kesti vuoden, mutta se ei ole enää voimassa.
"Pelkään, että exäni tulee jossain vastaan"
Oikeudenkäynnissä Matoniemen ja exän välissä oli näköyhteyden estävä sermi. Puukotuksen jälkeen he eivät ole tavanneet.
– Pelkään, että exäni tulee jossain sattumalta vastaan, vaikka en usko hänen minua käsiinsä etsivänkään, Matoniemi kertoo.
– Välillä näen hänestä unta. Jotkut asiat myös edelleen muistuttavat hänestä. Välttelen asioita, joista hän erityisesti piti. Jos kuulen radiosta kappaleen, josta hän tykkäsi, niin en halua kuunnella sitä, Matoniemi paljastaa.
Pelot eivät rajoitu ex-poikaystävään.
– Vieraat ihmiset pelottavat jollain tasolla. Se, että minulle on käynyt näin pahasti, ei tarkoita, etteikö enää voisi tapahtua mitään pahaa. Kun lähden koiran kanssa pihalle, niin välillä mietin mitä pahimmassa tapauksessa voisi sattua, Matoniemi myöntää.
Ystävät lähtivät
Puukotuksella oli valtaisa vaikutus Anne Matoniemen sosiaaliseen elämään. Yhtäkkiä hän ei opiskellut tai käynyt töissä. Kaveripiiri kuihtui.
– Niistä ystävistä, jotka minulla oli ennen aivovammaa, oikeastaan kaikki paitsi kaksi ovat kadonneet. Olen jäänyt todella yksinäiseksi. Totta kai se tuntuu pahalta, Matoniemi sanoo.
Matoniemi kuvailee suomalaisia työorientoituneiksi. Koska Matoniemen työelämä on todennäköisesti ohi, jää hän helposti ulkopuoliseksi.
– Kun ihmiset esittelevät itsensä, niin he sanovat aina ikänsä ja ammattinsa. Minäkin sanon ”hei, olen Anne 25v ja olen sairaanhoitaja”. Mutta en minä tee sitä työtä, Matoniemi miettii.
Koiransa kanssa lenkkeilystä ja liikunnasta nauttiva Matoniemi keskittyy nyt harrastuksiinsa. Vaikka spontaanit ajanvietteet eivät enää onnistukaan entisellä tavalla, on Matoniemi löytänyt positiivisia puolia siitä, ettei hän todennäköisesti ole loppuelämäänsä sidottuna työpaikkaan.
Matoniemen kokemuksen mukaan monet ihmiset kuitenkin ymmärtävät väärin hänen mahdollisuutensa.
– Elän Kelan tukien varassa. Moni on sanonut, että lähde reissuun tai tee jotain kivaa. Mutta jos reissubudjetti on vaikka 1000 euroa, niin se on minulle koko kuukauden tulot, Matoniemi avaa arkensa taloudellista tilaa.
”En ole antanut anteeksi”
Ennen kohtalokasta yötä Anne Matoniemillä oli haaveita ja unelmia. Hän halusi mennä armeijaan, tehdä uraa ja hankkia lapsia.
– Minun on vaikea haaveilla kovin tavallisista asioista. Haluaisin tavallaan lapsia, mutta en olisi sellainen äiti kuin haluaisin olla. Haluaisin jaksaa ja välittää, Matoniemi harmittelee.
Matoniemi kertoo avoimesti itsetuhoisista ajatuksistaan. Hän ei ole päivittäin itsetuhoinen, mutta myöntää asian pyörivän mielessä.
– Minulta on viety mahdollisuus elää sellaista elämää kuin olisin halunnut. Olisi eri asia, jos olisin joutunut auto-onnettomuuteen tai saanut aivovamman humalassa. Nyt mietin aina sitä, että tämä on tehty minulle, Matoniemi sanoo.
Matoniemi on kirjoittanut kokemuksistaan ja elämästään blogia Se yö muutti kaiken loppuvuodesta 2017 lähtien. Hän toivoo teksteistään olevan apua muille, jotka kenties joutuvat samaan tilanteeseen.
– En itse saanut vertaistukea kun sitä tarvitsin. Olen tavannut vain yhden ihmisen, jolla on puolison pahoinpitelyn myötä tullut aivovamma. Ajattelin, että voin ehkä auttaa blogillani, Matoniemi pohtii.
Matoniemen mielestä on vaikeaa, kun ei ole vastuussa siitä, millainen omasta elämästä on tullut.
– En ole antanut anteeksi exälleni. Olisi mielestäni vähän ihmeellistä, jos en olisi välillä katkera ja vihainen. Elämäni muuttui toisen ihmisen valinnan takia. Minun elämänlaatuni ei todellakaan ole niin hyvä kuin se oli, Matoniemi toteaa.
Matoniemi kuitenkin korostaa, ettei hän vello surussa aamusta iltaan.
– Ei tämä surkuttelemalla parane. Minulla on kuitenkin mahdollisuus jossain määrin edelleen vaikuttaa elämääni. Olen liikuntakykyinen ja löytänyt ympärilleni uusia ihmisiä. Minulla on koti ja harrastuksia. Pohjimmiltaan asiat ovat hyvin ja yritän elää niin hyvää elämää kuin voin, Matoniemi sanoo.