Mainos

Rasmus, 22, päätti tappaa itsensä ajamalla rekan keulaan – itsemurhayrityksestä selviämisestä alkoi vuosien pyöritys suljetun osaston ja vankilan kautta: "Elämä ei ole aina sellaista kuin odotit"

0:30

Kuusi vuotta sitten, keväällä 2013, pietarsaarelainen 22-vuotias Rasmus Anderssén ajatteli, että hänellä pitäisi olla täydellisen elämän paketti kasassa; mieluisa työ, seurustelukumppani, hieno asunto ja moottoripyörä. Paperilla kaikki oli hyvin, mutta pinnan alla kupli.

Hulppeaa kattoterassillista asuntoa, autoa ja moottoripyörää varten oli täytynyt ottaa lainaa. Anderssénin muistelee, että korkeimmillaan sitä oli noin 110 000–120 000 euroa. 

Tehdastyöläisen palkka ei meinannut riittää lainanlyhennyksiin ja juokseviin kuluihin, joten Anderssén paiski lisävuoroja tehtaalla sekä teki sivutöitä paikallisessa baarissa iltaisin ja viikonloppuisin.

Aika tai raha ei riittänyt mihinkään ylimääräiseen, ja pian myös ihmissuhderintamalla asiat alkoivat mennä solmuun.

Naisystävä jäi kiinni pettämisestä ja parisuhde kariutui. Hän uupui ja masentui, ja lopulta menetti myös työn tehtaalla. Sivutyö baarissa kuitenkin jatkui, vaikka elämä tuntui menettävän merkitystään.

– Kaikki tuntui toivottomalta. Minulla oli ollut kaikki niin kuin oli kuulunutkin olla. Oli työpaikka, mutta en edes jaksanut käydä siellä, Anderssén kuvailee.

Kesään mennessä täydellisen elämän kulissit olivat sortuneet. Kesäkuussa hän tuli eräänä perjantaina kotiin iltavuorosta, eikä saanut unta sinä yönä.

– Silloin vain tiesin, että tämä oli nyt tässä, tänään se tapahtuu, Anderssén sanoo.

Anderssén kirjoitti perheelleen kirjeen, jossa hän selitti miten asiat ovat ja mikä hänet on tähän tilanteeseen ajanut. Aamupäivällä Anderssén hyppäsi autonsa rattiin ja lähti ajamaan.

Ohjasi auton päin rekkaa

Päästyään ulos Pietarsaaresta hän ajoi valtatielle, jossa hän kiihdytti nopeutensa 200 kilometriin tunnissa. Sitten hän vain odotti, että sopiva ajoneuvo tulisi vastaan aamupäivän hiljaisella valtatiellä.

Muutaman kilometrin jälkeen se tulikin. Anderssén käänsi rattia ja auto paiskautui rekan keulaan ja sen mukana tien pientareelle.

– Muistan pamauksen, ja sen kun lensin autosta ulos.

Anderssén päätyi ojanpohjaan kauemmas ajoneuvoista. Hän muistaa, kuinka paikalle tullut henkilö jutteli hänelle, kunnes ensihoitajat saapuivat paikalle.

– He sanoivat, etten saa laittaa silmiä kiinni, koska jos menetän tajuntani, en luultavasti enää palaa, Anderssén muistelee.

Sairaalassa hänet nukutettiin ja leikattiin. Jalka oli murtunut kahdesta kohtaa, vatsaa tikkailtiin ja hänen kehonsa oli täynnä ruhjeita. Onnettomuuden vakavuuteen nähden hän kuitenkin selvisi vähällä.

Sairaalassa Anderssénin vanhemmat ihmettelivät, miksei häneltä löytynyt onnettomuuspaikalta avaimia, lompakkoa tai kännykkää.

– Silloin tajusin, etteivät he tiedä, Anderssén sanoo.

Hän kertoi jättäneensä tavarat tarkoituksella. Vanhemmat järkyttyivät, mutta olivat iloisia, että hän oli vielä elossa. Se tarkoitti, että tilanteesta oli mahdollista päästä yli.

Rekkakuski ei loukkaantunut

Rekan kuljettaja ei onneksi loukkaantunut kolarissa.

– Sitä vaaran aiheuttamista rekkakuskille kadun syvästi, Anderssén sanoo.

Hän sanoo, ettei tarkoituksena missään nimessä ollut vahingoittaa ketään, muttei tilanteessa kyennyt ajattelemaan, että rekkaa ajaa toinen ihminen.

Hän on pyytänyt vuosien aikana kaksi kertaa anteeksi kuljettajalta, ja hän on antanut. Anderssén uskoo kuljettajan myös vilpittömästi tarkoittavan sitä.

"He yrittivät pelastaa henkeäni, jonka olin yrittänyt heittää pois"

Onnettomuuden jälkeen Anderssénilla oli meneillään kolmas päivä sairaalassa, kun hoitaja pyysi hänet mukaansa. Hoitaja työnsi Anderssénin liikuteltavaa sänkyä, esitteli hänelle sairaalaa ja jutteli niitä näitä.

Hoitaja näytti myös leikkaussalin, jossa Anderssén oli leikattu kolme päivää sitten ja kuvaili, miten 14 lääkäriä ja hoitajaa olivat työskennelleet hänen pelastamisekseen.

– Nämä koulutetut ja taitavat ihmiset yrittivät pelastaa minun henkeäni, jonka olin puoli tuntia aiemmin yrittänyt heittää pois, Anderssén kertoo.

– Silloin aloin miettiä, että on varmasti syy, miksi olen täällä. Siitä alkoi pikkuhiljaa syntymään ajatus, että ehkä voisin tarinallani auttaa muita, joilla on samanlaisia ajatuksia.

Sairaalasta kotiuduttuaan Anderssén alkoi kuntoutua fyysisesti, mutta myös psyykkisesti. Hän oli aloittanut terapian ja palasi baarityöhön.

Hänen oloaan helpotti, koska oli saanut diagnoosin: kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäiriö. Oireille oli vihdoin selitys.

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluu masennusoireita, mutta myös maanisia oireita kuten yliaktiivisuutta, harkintakyvyn puutetta ja unettomuutta. Häiriössä masennus tulee usein lyhyehköissä, mutta voimakkaissa jaksoissa. Masennuksen ja manian oireita voi myös olla yhtä aikaa, ja niiden vahvuudet voivat vaihdella lievästä vakaviin, mukaan lukien psykoottiseen tilaan.

Syytettiin tapon yrityksestä

Teon seuraukset odottivat kuitenkin Anderssénia pian ovella. Vaikka rekan kuljettaja ei loukkaantunut, Anderssén oli tahallisesti aiheuttanut vaarallisen liikenneonnettomuuden. Häntä syytettiin rekan kuljettajan tapon yrityksestä.

Ensimmäinen oikeudenkäynti käytiin vuoden 2013 lopulla, alle vuosi onnettomuuden jälkeen.

Anderssén katui tekoaan ja jonkinlainen rangaistus siitä oli hänen mielestään ansaittu, mutta silti syyttäjän vaatima kolmen vuoden vankeusrangaistus tuntui kovalta hinnalta teosta, jonka hän oli tehnyt masentuneena, eli sairaana.

Pelkkä kaksisuuntaisen mielenhäiriön diagnoosi ei kuitenkaan tuomion lieventämisen perusteeksi riittänyt, sillä oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa pitäisi todeta, että sairaus vaikutti juuri tekohetkellä häneen niin, ettei hän ollut tietoinen tekonsa seurauksista, esimerkiksi psykoottisessa tilassa.

Anderssén halusi siis mielentilatutkimukseen, koska ajatteli sen voivan lieventää hänen tuomiotaan.

"Yhtäkkiä istuin sarjamurhaajien kanssa iltaröökillä"

Mielentilatutkimukseen hän pääsi vasta vuonna 2015, eli neljä vuotta onnettomuuden jälkeen.

Sitä ennen hän oli jatkanut elämäänsä ja saanut uuden mukavan työn ravintolan aluevastaavana. Mielialahäiriö oli hallinnassa lääkkeillä ja terapialla, ja Anderssénin olikin huomannut mielentilansa muuttuneen. Uusi parisuhdekin oli löytynyt, eivätkä asiat muutenkaan vaikuttaneet toivottomilta.

Mutta mielentilatutkimusta varten Anderssénin täytyi kirjautua Vaasan sairaalan suljetulle osastolle. Oman haasteensa tilanteeseen toi se, että mielentilatutkimusta varten Anderssénin piti olla ilman mielialahäiriöönsä määrättyä lääkettä.

Vaasan suljetulla osastolla tehdään mielentilatutkimuksia ja hoidetaan sen perusteella hoitoon määrättyjä oikeuspsykiatrisia potilaita. Sen lisäksi osastolla hoidetaan myös vaikeahoitoisia ja vaarallisia psykoosipotilaita.

– Olin ollut aluevastaava ravintolassa viikkoa aiemmin, ja yhtäkkiä istuin siellä sarjamurhaajien, raiskaajien ja tuhopolttajien kanssa iltaröökillä, Anderssén kertoo.

"Se oli helvetti maan päällä"

Elämää osastolla Anderssén kuvailee rauhattomaksi. Öisin kuului huutoa ja itkua, ja päivisin elämä suljetuissa olosuhteissa koetteli.

Luppoaikaa oli paljon, mutta varsinaisia keskusteluja hoitohenkilökunnan kanssa Anderssénin mielestä vähän. Hänen mielestään häntä provosoitiin tarkoituksella, jotta hänen reaktioitaan voitiin tarkkailla.

Anderssén kertoo, että osastolla oli eräs skitsofreniaa sairastava mies, jolla oli kuitenkin selviäkin hetkiä toisinaan. Tämä puhui Anderssénin mukaan aina markoista, koska ei ollut koskaan nähnyt euroja. Elettiin vuotta 2015, eli markoista oli luovuttu jo lähes 15 vuotta aiemmin.

Jos henkilö todetaan mielentilatutkimuksessa syyntakeettomaksi, hänet voidaan määrätä suljetulle osastolle hoitoon, jonka kestoa ei ole määritelty etukäteen. Käytännössä hoitojaksot ovat pituudeltaan karkeasti ottaen kaksinkertaisia siitä, mitä samasta asiasta lusittu vankeusrangaistus olisi ollut. Mutta joskus hoitojaksot voivat venähtää vieläkin pidemmiksi.

On vaikea tietää, olivatko miehen puheet todenperäisiä, mutta se sai Anderssénin pelkäämään, kuinka kauan hän itse joutuisi osastolla viettämään.

– Se oli helvetti maan päällä. En pysty edes kuvitella enää mitään noin rankkaa, kuin tuo koko kokonaisuus. En toivoisi sitä edes pahimmalle viholliselleni, Anderssén toteaa.

"En välttämättä olisi vieläkään päässyt pois"

Kahden kuukauden kuluttua kuitenkin Anderssénin mielentilatutkimus oli valmis. Sen mukaan hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta hän ei ollut psykoosissa teon aikana. Hän oli siis tietoinen teostaan.

Alun perin Anderssén oli itse halunnut päästä mielentilatutkimukseen, mutta tutkimuksen tulos oli kuitenkin helpotus.

– Sehän oli hyvä, koska muuten en välttämättä olisi vieläkään päässyt pois sieltä sairaalasta.

Tuomio teosta oli kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus ja yhteensä 82 000 euroa vahingonkorvausvaatimuksia ja sakkoja. Anderssénin asianajaja valitti tuomiosta hovioikeuteen, jossa Anderssénin kertoessa tarinaansa hän näki yhden tuomarin ottavan silmälasit päästään ja pyyhkivän silmäkulmiaan. Tuomio pysyi silti voimassa.

Lopulta Anderssén istui tuomiostaan vankilassa vuoden, jonka jälkeen hän pääsi koevapauteen. Vankila-aikaa hän kuvaa rankaksi, mutta huomattavasti helpommaksi kuin suljetun osaston.

– Suljettu osasto oli miljoona kertaa pahempi.

Stigma itsetuhoisuuden ympärillä täytyy purkaa

Nykypäivänä vankeustuomio on jo kärsitty ja Anderssén on päässyt takaisin arkielämään. Hänellä on hyvä työ, koti ja naisystävä sekä perhe. He odottavat tällä hetkellä heidän ensimmäistä yhteistä lastaan, jonka laskettu aika on joulukuussa.  

Tuomiosta tulleet korvausmaksut ja sakot ovat kylläkin menneet ulosottoon, koska hänellä ei ravintolatyöntekijänä ole varaa maksaa niitä.

Vaikka rahaa on vielä niukemmin kuin ennen tapahtumia, Anderssén ei ota asiasta niin suurta huolta. Hän myös kertoo suhtautuvansa eri tavoin rahaan ja kulutukseen.

– Ei kaiken tarvitse olla niin täydellistä. Olen hyväksynyt tilanteen, ja kyllä sen arjen saa toimimaan vähälläkin rahalla, Anderssén sanoo.

Anderssén on oppinut, että puhuminen auttaa. Siksi hän onkin antanut menneisyytensä tapahtumista haastatteluita.

Hän on myös puheenjohtajana Suomen Suicide Zero -järjestössä, jonka tavoitteena on aiheen ympärillä olevan stigman poistaminen, jotta siitä uskallettaisiin puhua. Puheenjohtajana hänelle soitetaan toisinaan akuuteissakin hätätilanteissa, mutta se ei haittaa, sillä hän jaksaa kuunnella. 

Hän sanoo, että itsetuhoisen ihmisen ajatuksia on vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole kokenut. Hän kuitenkin kehottaa kaikkia kysymään läheisiltään, mitä heille ihan oikeasti kuuluu: se voi avata monia patoja. 

Hän itse tietää millaista toivottomuus on – ja sen, että siitä pääsee yli.

Anderssénin viesti muille samojen ajatusten kanssa kamppaileville on se, että kaikesta on mahdollista selviytyä, vaikka se olisi raskasta.

– Elämä jatkuu, vaikka se ei ole aina sellaista kuin odotit.

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, täältä saat apua:

Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 (arkisin klo 9–07, viikonloppuisin klo 15–07)

Valtakunnallinen mielenterveysneuvonta numerossa 0203 91920 (arkisin kello 10–15)

Maksuton vertaistukipuhelin numerossa 0800 177599 (arkisin klo 10–15)

Sekasin chat (10-29-vuotiaille) osoitteessa sekasin247.fi (arkisin klo 9–24, viikonloppuisin klo 15-24)

Lisätietoa ja lisää kriisipuhelimia useammalla kielellä löydät Suomen Mielenterveysseuran verkkosivuilta.

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja