Droonikeskustelussa käsitys taistelukentästä kokonaisuutena on hämärtynyt ja altistunut virheellisille käsityksille, Puolustusvoimien ex-komentaja sanoo.
Tämän artikkelin alkuperäinen versio on julkaistu ensimmäisen kerran huhtikuussa 2024. Juttua päivitetty tuoreilla tiedoilla Ukrainan sodasta ja ilmapuolustuksen kehittämisestä Suomessa.
Loppuvuodesta 2021 puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) osoitti draaman tajua. Tai sitten kyse oli sattumasta.
Kaikkonen piti tiedotustilaisuudessa pitkän hiljaisuuden, jonka hän päätti pitkään spekuloidulla ilmoituksella:
Suomea 1990-luvulta lähtien palvelleet F/A-18 Hornetit korvataan yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin F-35A Lightning II -monitoimihävittäjillä.
Kyse ei ole vain puolustuskyvyn päivityksestä, vaan Suomen historian kalleimmasta kaupasta.
Noin 8,4 miljardilla eurolla ilmavoimat saa 64 kappaletta F-35-hävittäjiä, ohjuksia ja huoltotarvikkeita. Kenties ulkopoliittista pääomaakin Yhdysvaltojen suuntaan.
Vuonna 2021 oli helppo todeta, että F-35:lla on kaikki mahdollisuudet olla ilmatilan kiistaton herra.
Uusi kuolemantähti
Kolme kuukautta hävittäjäkaupan julkistamisen jälkeen Venäjä aloitti suurhyökkäyksensä Ukrainaan ja sodan ilmatilaan lensi uusi kuolemantähti: drooni.
Suomella on yhä vuonna 2025 "hyvin vähän drooneja", myöntää Maavoimien komentaja Pasi Välimäki MTV Uutisille.
– Tämä ei ole meille uusi asia, mutta se mittakaava ja se, mihin niitä käytetään on uusi, Välimäki sanoi suomalaisessa Mighty Finland -podcastissa.
– Kun on sota, kehityssykli on paljon nopeampaa, kun on pakko, hän jatkoi.
Niinisalossa vieraillut ukrainalaissotilas Oleksandr Voitko muotoili asian tylymmin: Suomi ja Eurooppa eivät ole "tällä hetkellä valmiita" droonisotaan, Helsingin Sanomat kirjoittaa.
Ukrainasta julkaistuissa sadoissa ja taas sadoissa sotavideoissa piskuiset droonit tappavat sotilaita, rampauttavat energiateollisuutta, iskevät laivoihin ja tuhoavat strategisia pommikoneita.
Vuonna 2025 droonit ovat aiheuttaneet eri lähteiden mukaan 70–80 prosenttia kaikista Venäjän ja Ukrainan kärsimistä tappioista.
Taistelukentällä näyttää tapahtuneen vallankumous. Pieni ja pärisevä David murskaa kerta toisensa jälkeen Goljatin.
Vanhan sotaviisauden tai näsäviisauden mukaan kenraalit valmistautuvat aina edelliseen sotaan.
Tekikö Suomi kahdeksan miljardin historiallisen virheen ostaessaan hävittäjiä droonien sijaan?
MTV TEXASISSA
Yhdysvaltalainen puolustusteollisuusjätti Lockheed Martin luovuttaa Suomelle ensimmäisen F-35-monitoimihävittäjän joulukuun 16. päivä.
MTV Uutiset seuraa historiallista tapahtumaa paikan päällä Texasissa sekä Katsomossa, verkkosivuillaan että televisiossa.
"Halpa propellihärpäke" vs. monitoimihävittäjä
Droonien ylivoiman puolesta puhujien argumentin ydin on aina sama ja kieltämättä tehokas: Halvimmillaan vain muutamien satojen eurojen drooni pystyy tekemään miljoonien eurojen sotakoneesta romurautaa.
Teknologiagurun maineessa oleva Tesla ja SpaceX -johtaja Elon Musk jakoi loppuvuodesta 2024 videon drooniparvesta ja kirjoitti kylkeen ukaasin.
– Samaan aikaan jotkut idiootit vielä rakentavat miehitettyjä hävittäjiä, kuten F-35, Musk lausui.
Yhdysvallat rakentaa ja Suomi muiden mukana hankki.
Näissä keskusteluissa menevät välillä puurot ja vellit sekaisin, sanoo Puolustusvoimien ja Ilmavoimien entinen komentaja, nykyinen kansanedustaja Jarmo Lindberg (kok.).
Lindberg toimi F-35-hävittäjiä valmistavan Lockheed Martinin konsulttina joidenkin viikkojen ajan Suomen HX-hankkeen aikana. HX-hankkeen tehtävä oli löytää korvaaja vanhentuville Horneteille.
– Välillä tuntuu, että on mielikuva, että halpa propellihärpäke korvaa monitoimihävittäjät, Lindberg sanoi keväällä 2024 puhelimitse MTV Uutisille.
Lindbergin mielestä droonikeskustelussa käsitys taistelukentästä kokonaisuutena on hämärtynyt ja altistunut virheellisille käsityksille, jotka muuttuvat julkisiksi totuuksiksi.
Jotta monen kymmenen miljoonan euron monitoimihävittäjä voi perustella paikkansa droonien täyttämässä ilmatilassa, täytyy ilmavoimien ex-komentajan Lindbergin mukaan aidosti ymmärtää niiden erot.
– Eri laitteita tarvitaan sodankäynnin eri osa-alueilla. Ei vain ilmasodan, vaan koko sodan. Ne täydentävät toisiaan, Lindberg sanoo.
Sitä Lindberg ei kiistä, etteikö Ukrainan sodassa olisi nähty "muutosta, josta ei ole paluuta takaisin".
Suomalaiset varusmiehet nukkuvat nyt maakuopissa telttojen sijaan ja etulinjan takainen turvallinen selusta on loitonnut yhä kauemmas.
Yhdysvaltojen asevoimien entinen komentaja Mark A. Milley puolestaan kirjoitti yhdysvaltalaislehti Foreign Affairsissa, ettei Yhdysvallat ole valmis tulevaisuuden sotiin, jollaista nyt käydään Ukrainassa.
– Yhdysvaltojen hävittäjät, laivat ja taistelupanssarivaunut eivät ole kykeneviä puolustautumaan droonien rynnäkköjä vastaan, Milley ja Googlen entinen toimitusjohtaja Eric Schmidt sanoivat.
Droonit myös antavat komentajille ja tulenjohdolle näkymän, joka vielä 1990-luvulla kuului lähinnä videopeleihin: Reaaliaikaisen linnunkatseen.
F-35A Lightning II
Mikä? F-35A Lightning II on niin sanottu viidennen sukupolven monitoimihävittäjä, joita Suomi ostanut yhdysvaltalaiselta Lockheed Martinilta 64 kappaletta. Kaupan hinta on 8,4 miljardia euroa, josta hävittäjien osuus 4,7 miljardia.
Miksi? F-35 on monitoimi- ja häivehävittäjä, jonka pääasiallinen tehtävä Suomessa on ilmatilan hallinta ja valvonta yhdessä muiden ilmapuolustusjärjestelmien kanssa. F-35-koneet korvaavat 1990-luvulla hankitut F/A-18 Hornet-hävittäjät.
Milloin? Suomi päätti F-35-kaupasta joulukuussa 2021. Ensimmäinen kone luovutetaan seremoniallisesti Suomelle 16. joulukuuta. Suomeen ensimmäiset koneet toimitetaan loppuvuodesta 2026.
Hävittäjä on päänsärky
F-35-monitoimihävittäjät tuovat silti asevoimien työkalupakkiin jotain, mitä droonit eivät ainakaan nykyisellään pysty korvaamaan, Lindberg arvioi.
Kuvaavaa on, ettei Lindberg hävittäjien hyödyistä ja tehtävistä puhuessaan juuri edes käytä hävittäjä-sanaa, vaan puhuu mieluummin lavetistatai järjestelmästä.
– Ukraina on Ranskan kokoinen valtio. Suomikin on pinta-altaan suuri. Jos haluaa näiden kokoisissa valtioissa uhata nopeasti eri alueita, on hyvä, jos lavetti kulkee 15 kilometriä minuutissa ja ampuu projektiileja, joiden kantama on yli 200 kilometriä, Lindberg toteaa.
– Se on sellainen uhka, että koska tahansa, mihin tahansa harpilla piirretylle alueelle voi tulla isku. Se on aikamoinen päänsärky, hän jatkaa.
Droonienkin kantama on kasvanut. Ukraina on kertonut jo valmistavansa "Majava"-lennokkeja, joiden se väittää yltävän 1 300 kilometrin päähän.
Nopeudeltaan ja tuhovoimaltaan hävittäjien veroisia massamaisessa käytössä olevat droonit eivät kuitenkaan ole.
Määrällä ei myöskään pysty korvaamaan tiettyjä hävittäjien ominaisuuksia.
– Hävittäjien tuhovoima ja liikkuvuus on sellainen yhdistelmä, jolla pystyy tekemään nopean painopisteen siirron mihin tahansa, Lindberg sanoo.
– Lisäksi korkealla lentävien suihkuhävittäjien sensorien tuottama tieto on potkurilla varustettuihin dooneihin verrattuna toisella tasolla, hän jatkaa.
Droonien arvioidaan aiheuttavan Ukrainassa 70–80 prosenttia kaikista tappioista.
"Väistämättä valtavia aukkoja"
Hävittäjien yksittäisten ominaisuuksien korostamisessa on osin sama ongelma kuin siinä, jos droonien tekemiä tuhoja näyttämällä perustellaan muiden aseiden tarpeettomuus.
Kyse on, Lindberg muistuttaa, kokonaisuudesta. Ja se iso kokonaisuus, johon F-35 Suomessa kuuluu, on ilmapuolustus.
Suomen ilmapuolustukseenkin jäisi pelkkää ilmatorjuntaa käyttämällä "väistämättä valtavia aukkoja", Lindberg myöntää. Kyse on yksinkertaisesti maan koosta.
Jotta päästäisiin edes lähelle tavoitetta, tarvitaan jotain, josta ammattisotilaat tuppaavat käyttämään termiä "integroitu ilmapuolustusjärjestelmä".
Suomeksi sanottuna kyse on siitä, ettei vastuu ilmapuolustuksen onnistumisesta ole yhdelläkään yksittäisellä asejärjestelmällä, koska yksikään järjestelmä ei käytännössä yksin pysty tekemään kaikkea.
Koska ilmapuolustusta ei koskaan ole riittävästi, on pakko tehdä valintoja.
– Pitää miettiä, mitä halutaan suojata. Kun päätös on tehty, sinne rakennetaan monikerroksinen ilmatorjunta. Ilmapuolustusta usein kuvataan sarjalla ympyröitä. Eri ympyröiden sisällä eri ilmatorjunta-aseet huolehtivat vaihtelevilla kantamilla erilaisista uhkista, Lindberg sanoi.
– Hidasta potkurikonetta ilmatorjuntaohjus ehtii lentää torjumaan kauas, mutta kiväärinluodin nopeudella avaruudesta syöksyvää ballistista ohjusta ei ehditä torjumaan "ylämäkeen" kovinkaan pitkän matkan päähän, hän jatkoi.
Jos vastustaja lähettää lentokoneita ja risteilyohjuksia yllättäen muualle kuin sinne, missä ilmatorjuntaa on, ei sinne millään ehditä siirtää esimerkiksi maitse kulkevaa ilmatorjuntakalustoa.
– Silloin sinne kannattaa lähettää se 15 kilometriä minuutissa lentävä hävittäjä, jossa on hyvät sensorit ja kymmeniä kilometrejä kantavia ilmataisteluohjuksia. Tähän vielä tiedustelu ja häirintä päälle, Lindberg sanoo.
Droonit ovat tähän tehtävään aivan liian hitaita, eikä niistä myöskään aseistuksensa puolesta ole hävittäjiätai ohjuksia pudottamaan.
Toisaalta halpojen potkuridroonien torjunta hävittäjien laukaisemilla ilmataisteluohjuksilla tai neljän miljoonan PAC-3 ilmatorjuntaohjuksella on lompakolle surkea vaihtoehto.
Tehokas ilmatorjunta on siis jatkuvaa kivi-sakset-paperi-peliä, jossa erilaisiin uhkiin täytyy vastata sopivan kustannustehokkaalla järjestelmällä.
Droonihyökkäysten tehokasta torjuntaa vaikeuttaa tällä hetkellä se, että aseen ja vasta-aseen iän ikuisessa taistelussa ase eli drooni on kustannustehokkuudessa tällä hetkellä edellä.
Ukrainan päätös
Hyökkääjän kannalta F-35:n kaltaisten hävittäjien etu on luonnollisesti kääntäen sama kuin puolustajalle.
Kiinteältä lavetilta ammuttu torjuntaohjus ei ehdi osua siihen ennen kuin oman ohjuksensa laukaissut nopea lentokone on poistunut, Lindberg sanoo.
Hävittäjät voivat myös ampua ohjuksia niin kaukaa, etteivät lentävät lavetit koskaan edes käy ilmatorjunnan kantaman sisällä.
Ukrainassa Venäjä toimii nykyisin juuri näin, jolloin Ukraina voi yrittää torjua vain ohjuksia, ei niiden laukaisulavetteja, joiden tuhoamisella olisi pitkäkestoisempia vaikutuksia.
– Sekä puolustaja että hyökkääjä haluavat tarkkuuden ja ulottuvuuden. Siksi hävittäjät ovat tietysti myös haluttuja maaleja, Lindberg sanoo.
Kallis monitoimihävittäjä on helpoin tuhota sen seisoessa lentokentällä. Panssarointi ei ole kummoinen, minkä lisäksi hävittäjiä on vähän ja ne on vaikea korvata.
– Kaikille vähääkään sotaa seuranneille on tullut selväksi, miten suuri merkitys pitkän kantaman täsmäasejärjestelmillä on, Lindberg sanoo.
Suomen ilmapuolustukseenkin jäisi pelkkää ilmatorjuntaa käyttämällä "väistämättä valtavia aukkoja", Lindberg myöntää. Nopeat hävittäjät ovat yksi keino täyttää näitä reikiä.
Ukraina on kasvattanut ja pyrkii tulevaisuudessakin kasvattamaan droonituotantoaan.
Samaan aikaan Ukraina on vuonna 2025 päättänyt ostaa Ruotsilta 150 Gripen E -hävittäjää ja sata ranskalaista Rafale-hävittäjää.
Droonisodassa veturina toiminut Ukraina on omilla hankinnoillaan antanut näin oman panoksensa hävittäjät vastaan droonit -keskusteluun.
