Suomi on käynyt salaisia neuvotteluita EU:n komission kanssa ilmastopäästöjen kattamisesta. Hallitus toivoo, että Suomelle jo myönnettyä metsätalouspäästöjä koskevaa erillisjoustoa voitaisiin käyttää sovittua laajemmin.
Maankäytön ja metsätalouden eli EU-kielenkäytössä LULUCF-sektorin hiilinieluja säätelevä EU:n asetus nuijittiin läpi keväällä 2018.
Asetuksessa määritellään, miten eri maissa metsän ja maan käytöstä johtuvista hiilinieluista ja päästöistä tehdään laskelmia ilmastonmuutoksen torjunnassa.
EU:n tavoitteena on, että sektori on vähintäänkin hiilineutraali. Hiilinieluja olisi kokonaisuudessaan siis oltava enemmän kuin päästöjä.
Suomi sai erityisluvan
Suomen valtavat metsät ovat tärkeitä hiilinieluja. Metsäteollisuus on myös taloudellisesti erittäin tärkeä sektori.
Metsää on itse asiassa niin paljon, että Suomi pyrki aikanaan asetusta säädettäessä neuvottelemaan aivan oman erityisjouston.
– Erityispiirteet koskevat erityisesti rajallisia mahdollisuuksia tasapainottaa päästöt poistumilla. Suomella on runsasmetsäisimpänä jäsenvaltiona ja erityisten maantieteellisten olosuhteidensa vuoksi erityisiä ongelmia tässä suhteessa, asia ilmaistaan asetusta koskevassa EU-asiakirjassa.
Neuvottelujen tuloksena Suomi sai käytännössä erityisluvan tuottaa 10 vuoden aikana tietyin ehdoin yhteensä 10 miljoonan tonnin "ylimääräiset" hiilidioksidiekvivalenttipäästöt.
Luonnonsuojeluliitto: Vaarantaa Suomen uskottavuuden
Erityisjousto ei ole kaikenkattava. Se asetettiin koskemaan ainoastaan hoidettua metsämaata.
Syksyn aikana Suomi onkin käynyt EU:n komission kanssa kaikessa hiljaisuudessa neuvotteluja siitä, voisiko erityisjoustoa käyttää sittenkin maatalousmaata tai metsäkatoa koskevien päästöjen kompensoimiseen. Metsäkato on pääsääntöisesti metsän raivaamista joko rakentamiseen tai pelloksi.
Neuvotteluista ei ole pidetty meteliä, ja monet aihetta koskevat asiakirjat ovat salaisia.
Ensimmäisenä asian toi julkisuuteen tiedotteellaan Luonnonsuojeluliitto, joka on neuvotteluista äkeissään.
Hallituksella kovia ilmastotavoitteita
Asia näyttää poliittisesti kiusalliselta Antti Rinteen (sd.) hallitukselle, joka on linjannut kunnianhimoisia ilmastotavoitteita ja pyrkinyt myös korostamaan vastuullista linjaansa julkisuudessa.
Toisaalta hallituskumppaneista etekin vihreät ja keskusta ovat useaan otteeseen vääntäneet julkisuudessa juuri maa- ja metsätalouden ja toisaalta ilmastotekojen suhteesta.
Tuoreessa muistissa on esimerkiksi vaaleja edeltänyt kova kiistely hakkuista, joiden osalta puolueet olivat täysin eri linjoilla.
Ministeri Leppä myöntää keskustelut
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) kommentoi asiaa MTV Uutisille kirjallisesti.
– Suomi neuvotteli aikanaan 10 miljoonan CO2-tonnin erillisjouston, koska LULUCF-asetus ei huomioi tarpeeksi hyvin Suomen olosuhteita metsäisenä maana.
– LULUCF:n laskentasäännöt eivät esimerkiksi huomioi Suomen metsien koko hiilinielua, vaan niille on asetettu laskennallinen katto, Leppä toteaa.
Ministeri vahvistaa MTV Uutisille Suomen ja muiden jäsenmaiden neuvottelevan komission kanssa siitä, miten Suomi voi soveltaa erillisjoustoansa.
– Keskustelua käydään pääosin teknisellä tasolla, Leppä kirjoittaa.
Leppä ei vastaa suoraan siihen, onko neuvotteluilla hallituksen sisällä yleinen hyväksyntä.
Aiheesta ensimmäisenä uutisoineen Iltalehden jutussa Luonnonsuojeluliiton asiantuntija Hanna Aho ihmettelee, miksei hallitus ole kertonut neuvotteluista avoimesti.
– Kuten aina EU-politiikassa, eduskuntaa informoidaan ja valiokunnat käsittelevät asiaa. Yleensä auki olevissa EU-tason neuvotteluissa Suomen kantaosa ei ole julkinen, ministeri Leppä kommentoi.
Mitä käy, jos erillisjoustoon ei saada joustoa?
MTV Uutisten haltuunsa saamassa, maa- ja metsätalousministeriössä laaditussa muistiossa käsitellään kahdenvälisiä neuvotteluita.
Muistiossa haarukoidaan myös tulevien vuosien päästölukuja.
Metsäkadon arvioidaan aiheuttavan vuosina 2021–2030 hieman yli 30 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöt. Maatalousmaan hoidosta päästöjä syntyy samalla ajalla arviolta 2,2–7,8 miljoonaa tonnia.
Päästöjen vastapainoksi suomalainen metsä muodostaa suuren hiilinielun. LULUCF-asetuksen virittämän katon takia siitä voi kuitenkin hyötyä vain 25 miljoonan tonnin edestä.
– Ilman mahdollisuutta käyttää erillisjoustoa metsäkadon ja maatalousmaan laskennallisten päästöjen kompensointiin Suomelle syntyisi arvioiden mukaan vähintään noin 6,6–12,1 Mt CO2 ekv. laskennalliset päästöt, muistiossa todetaan.
Tämä tarkoittaisi puolestaan sitä, että Suomi joutuisi jopa 12 miljoonan tonnin edestä joko hankkimaan päästöoikeuksia muilta EU-jäsenvaltioilta tai vähentämään päästöjä ilmastotoimilla LULUCF-sektorilla.
Neuvottelut ovat poliittisesti ongelmalliset
Mistä on siis oikeastaan kyse?
Ministeri Leppä korostaa sitä, etteivät laskentasäännöt huomioi Suomen metsien hiilinielua kokonaisuudessaan.
Neuvotteluissa pyritään tilanteeseen, jossa Suomi voisi hyödyntää erillisjoustoaan metsäkadon ja maatalousmaan päästöihin – hoidetun metsämaan sektoriin laskettavat päästöt kyllä voidaan kattaa Suomen metsien hiilinielulla, vaikka laskennallisesti ilon saakin ottaa irti vain 25 miljoonan metsiin sidotun tonnin edestä.
Neuvottelujen osalta ei olekaan kiveen kirjoitettua, että suomalainen maa- ja metsätalous saisi lopputuloksena tuottaa enemmän ilmastolle haitallisia päästöjä.
Poliittisesti neuvottelut ovat kuitenkin ongelmalliset. Suomelle myönnettiin EU-tason päätöksenteossa erityisjousto, jonka raameja Suomi haluaa nyt vielä jälkikäteen leventää.
"Voiko näin toimiva Suomi vaatia ilmastotekoja muilta?"
Esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton Aho ärähtää tiedotteessa toiminnan vaarantavan EU-puheenjohtajamaan uskottavuuden.
– Voiko tällä tavalla toimiva Suomi toimia myös ilmaston puolesta ja vaatia ilmastotekoja muilta? Aho tiedustelee.
Ministeri Leppä muistaa hallituksen olevan sitoutunut tavoittelemaan koko valtakunnan hiilineutraaliutta vuonna 2035.
– Tavoite perustuu luonnontieteelliseen päästöjen ja nielujen tasapainoon, eikä siten liity LULUCF-asetuksen toimeenpanoon tai laskentasääntöihin, Leppä toteaa.
