Vuosina 1935–1970 Suomessa tehtiin tuhansia pakkosterilointeja, jotta ei-halutut ominaisuudet pystyttiin kitkemään väestöstä pois. Lievästi kehitysvammainen Tarmo Alava vietiin väkisin leikkauspöydälle. Yli 50 vuoden jälkeenkään hän ei ole hyväksynyt tapahtunutta.
Suomessa toimenpiteisiin ryhdyttiin, koska uskottiin, että fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja moraaliset ominaisuudet ovat perinnöllisiä. Pakkosterilointiin joutui muun muassa mielisairaita, kehitysvammaisia, tai ihmisiä, joilla oli fyysisiä poikkeavuuksia. Lisäksi ihmisiä saatettiin painostaa hakemaan itselleen sterilointia.
Pakkosterilointi on aatevirtaus, joka tunnetaan myös nimellä eugeniikka tai rotuhygienia. Idea rotuhygieniasta lähtee ajatuksesta, että ihmisen perinnöllisyyttä pitäisi määrätietoisesti jalostaa.
1800-luvun lopulla pelättiin, että ihmisrotu alkaisi heikentyä ja tämän vuoksi haluttiin, että henkilöiden, joilla on huonoksi määriteltyjä ominaisuuksia, ei anneta lisääntyä.
Suomessa tuli voimaan sterilointilaki vuonna 1935. Tämän nojalla pyrittiin siihen, että kaikki, jotka haluttiin steriloida, myös saatiin steriloitua. Pakkosterilointipykälä poistui laista vasta vuonna 1970.
Tällä aikavälillä lääkintähallituksesta annettiin 4 439 määräystä pakkosterilointiin.
Porilainen Tarmo Alava, 71, oli yksi määräyksen saaneista.
Pakolla leikkauspöydälle
Alavalla on lievä kehitysvamma ja hän menetti kävelykykynsä nuorena. Alava joutui muuttamaan hoitokotiin ollessaan lapsi.

