Suomen osalta yleisurheilun EM-kisat menivät historiallisen heikosti. Nollan mitalin ja vain kolmen pistesijan takana oli yksi iso teema, joka pisti C Moren asiantuntijaa Antero Mertarantaa silmään.
Raaka todellisuus on se, että Suomelta ei ole nähty kohtaan yhtä heikkoja otteita yleisurheilun EM-kisoissa. Suomi oli jäänyt ainoastaan kerran aiemmin ilman mitaleja. Vuonna 1966 Budapestissa pistesijoja tuli kahdeksan, nyt huomattavasti vähemmän.
Mertarannan mukaan tulosten takana oli huolestuttava iso trendi.
– Siitä ei pääse yhtään minnekään, että vain noin 25% joukkueesta onnistui kauden päätapahtumassa. Minun papereissa se tarkoittaa sitä, että joko a) he ovat tehneet kauden ennätyksensä tai b) yltäneet finaaliin omassa lajissa. Ihan jos ajattelee kokonaistodistusta, niin se on aika dramaattista, että vain noin pieni osa koko joukkueesta ylsi tuollaisiin suorituksiin, Mertaranta miettii MTV Sportille.
Suomen joukkueessa oli Mertarannan arvioissa noin puolentusinaa urheilijoita, jotka olisivat voineet omilla kauden huippusuorituksilla kääntää koko tilanteen paljon positiivisemmaksi.
– Sukelluksen keskellä pitää pohtia sitä, että miten me saadaan näistä meidän harvoista huipusta paras irti arvokisoissa. Sitä on niin harvoin nähty, Mertaranta painottaa.
– Nyt oli hurja määrä urheilijoita, valitettavasti, joilla suorituksissa jäätiin alle oman tulostason. Se on mun mielestä se, mikä herättää isoja kysymyksiä.
Mertaranta ihmettelee muun muassa sitä, miksi suomalaiset urheilijat kilpailevat niin vähän kansainvälisissä ympyröissä. Tämä ei toki selitä koko sukellusta, mutta antaa yhden mietinnän aiheen sille, miksi suomalaiset eivät yltäneet parhaimpaansa EM-kisoissa.
– Ylipäätänsä tässä tarvitaan enemmän kontakteja, enemmän ihan sellaisia hieman alemman tason kansainvälisiä kisoja. Ihan vain sen takia, että suomalaisurheilijoille tulisi kilpailutuntumaa näitä huippuja ja ihan niitä omantason urheilijoita vastaan. Ei tässä tarvitse puhua Timanttiliigasta, koko Eurooppa on täynnä kansainvälisiä kisoja.
– Tässä tarvitaan ruohojuuritason toimenpiteitä. Urheilupolun rakentamista, hyvien valmentajien, hyvien tukijoukkojen mukana oloa alusta pitäen niin, että urheilija joudu yksin viemään koko prosessia eteenpäin. Viime kädessä puhutaan toki siitä, että mikä sen urheilijan lahjakkuus on, mikä on hänen halunsa ja mikä on hänen sietokykynsä, kun tullaan EM-kisoihin.
– Pitää puhua asioiden oikeilla nimillä, muistaen sen, että osataan katsoa sinne tulosten taakse, Mertaranta sanoo koko kisojen jättämästä annista suomalaisnäkökulmasta katsottuna.