Kapellimestareillamme on vientiä maailmalla, siksi Susanna Mälkin paluu nuutuneeseen Suomeen on voitto kulttuurillemme. Mälkki ei halua julistajaksi, mutta Suomen koulutuksen leikkauksista hän on huolissaan.
Susanna Mälkki (s. 1969) asui viimeiset 10 vuotta Pariisissa. Toinen koti säilyy siellä yhä, mutta lähivuosina hän viettää pitkiä aikoja Suomessa. Mälkki on yhä erittäin kysytty kapellimestari maailmalla, piakkoin hän debytoi New Yorkin Metropolitan-oopperassa ja hän on myös Los Angelesin filharmonikkojen päävierailija.
Päätyö on nyt kuitenkin Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina. Syntyperäinen stadilainen palaa juurilleen.
– On erittäin kiva palata kotiin ja tehdä työtä omalla äidinkielellä vanhojen kaverien kanssa.
Kulttuurin pitää luoda uskoa tulevaan
Suomi on muuttunut paljon 10 vuoden aikana. Miten paljon olet seurannut kotimaan asioita, jotta tiedät millaiseen maahan palaat?
– Olen toki lukenut uutisia Suomesta koko ajan, mutta en ole kaikesta perillä. Suomi on mullistunut, niin kuin koko maailma. Talouden realiteetit ovat tietysti hyvin konkreettinen asia ihmisille, mutta kyllähän kaikessa näkyy myös henkinen arvotyhjiö. Ihminen voi hukata identiteettinsä.
– Näen, että kulttuurityöntekijöiden pitää kääntää tämä kurimus tietyllä lailla voimavaraksi. Meidän tehtävä on nyt tuoda ihmisille sellaista tunnetta, että maailmassa on kauneusarvoja, joita kohti kannattaa pyrkiä.
– Meillä kaikilla on arkipäivän murheemme, mutta sitten kun saa tätä ravintoa; oli se musiikkia, kuvataidetta tai kirjallisuutta tai muuta kulttuuria, se antaa mielettömästi voimaa, pohtii Susanna Mälkki.