Kapellimestareillamme on vientiä maailmalla, siksi Susanna Mälkin paluu nuutuneeseen Suomeen on voitto kulttuurillemme. Mälkki ei halua julistajaksi, mutta Suomen koulutuksen leikkauksista hän on huolissaan.
Susanna Mälkki (s. 1969) asui viimeiset 10 vuotta Pariisissa. Toinen koti säilyy siellä yhä, mutta lähivuosina hän viettää pitkiä aikoja Suomessa. Mälkki on yhä erittäin kysytty kapellimestari maailmalla, piakkoin hän debytoi New Yorkin Metropolitan-oopperassa ja hän on myös Los Angelesin filharmonikkojen päävierailija.
Päätyö on nyt kuitenkin Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina. Syntyperäinen stadilainen palaa juurilleen.
– On erittäin kiva palata kotiin ja tehdä työtä omalla äidinkielellä vanhojen kaverien kanssa.
Kulttuurin pitää luoda uskoa tulevaan
Suomi on muuttunut paljon 10 vuoden aikana. Miten paljon olet seurannut kotimaan asioita, jotta tiedät millaiseen maahan palaat?
– Olen toki lukenut uutisia Suomesta koko ajan, mutta en ole kaikesta perillä. Suomi on mullistunut, niin kuin koko maailma. Talouden realiteetit ovat tietysti hyvin konkreettinen asia ihmisille, mutta kyllähän kaikessa näkyy myös henkinen arvotyhjiö. Ihminen voi hukata identiteettinsä.
– Näen, että kulttuurityöntekijöiden pitää kääntää tämä kurimus tietyllä lailla voimavaraksi. Meidän tehtävä on nyt tuoda ihmisille sellaista tunnetta, että maailmassa on kauneusarvoja, joita kohti kannattaa pyrkiä.
– Meillä kaikilla on arkipäivän murheemme, mutta sitten kun saa tätä ravintoa; oli se musiikkia, kuvataidetta tai kirjallisuutta tai muuta kulttuuria, se antaa mielettömästi voimaa, pohtii Susanna Mälkki.
Rock - eli ulos eliitin kuplasta!
– Suomi on leimallisesti maailmalla kulttuurivaltio. Perintömme on vahva Sibeliuksesta lähtien. Siitä pitää olla ylpeä ja kansalle pitää tarjota laatua. Mutta klassinen musiikki ei saa eristäytyä mihinkään eliitin kuplaan.
Mälkkiä kiinnostaakin yhteistyö rockmuusikoiden kanssa – ja yhtä lailla lastenmusiikki.
– Lapset voivat tutustua parhaiten sinfoniaorkesteriin silloin, kun se soittaa lastenmusiikkia. Suunnitelmia on, vihjaa uusi ylikapellimestari.
"Sivistyneistö" ja "älymystö" tuntuvat olevan Suomessa sanoja, joille nykyisessä viihteen kyllästämässä ja koulutusleikkausten varjostamassa ilmastossa miltei naureskellaan. Miten paljon kapellimestari voi toimia yhteiskunnallisena ja poliittisena julistajana?
Koulutusleikkaukset johtavat tyhjiöön
– Täytyy minun vähän miettiä, miten paljon voin yksityishenkilönä antaa lausuntoja, kun puhun tietysti myös kaupunginorkesterin ylikapellimestarina. Mutta koulutuksesta en ainakaan ole hiljaa.
– Uskon, että syrjäytyneisyys ja sosiaaliset ongelmat johtuvat usein henkisestä tyhjyydestä. Ettei olisi mitään toivoa. Tällaisessa tilanteessa on aivan käsittämätöntä, että koulutuksesta leikataan. Sehän on se ydin, josta mielikuvituksen rikkaus ja henkinen pääoma tulee.
Susanna Mälkki kääntää elämänsä uuden nuottilehden tahtipuikko kädessään ensi perjantaina. Avajaiskonsertissa on laaja kattaus perinnettä ja nykypäivää: Maurice Ravelin tykityksestä Jean Sibeliuksen kautta nykysäveltäjiimme Kaija Saariahoon ja Magnus Lindbergiin.
Musiikissa pitää olla lämmin sydän
Mitä uusi ylikapellimestari sitten tuo orkesterille, millainen on kädenjälkesi?
– Avaus on tällainen houkutusmenu eri aikakausilta. Orkesterihan on jo nyt tosi hyvä. Kunhan yhteistyömme kehittyy, opimme pian lukemaan toistemme ajatuksia ja se näkyy hehkuna lavalla, nauraa innostunut Mälkki.
– Tarkoitus on, että täällä Musiikkitalossa sykkii orkesterin yhteinen lämmin sydän, joka houkuttelee ihmisiä konsertteihin.