Mainos

Suomeen ei synny lapsia, koska Suomessa vihataan lapsia, sanoi kolumnisti Anssi Järvinen ja aiheutti somekohun: ”Tässä on jotenkin sellaisesta heikosta suomalaisesta itsetunnosta kyse"

4:15

Kolumnisti, kirjailija ja luova johtaja Anssi Järvinen kirjoitti hiljattain blogiinsa Suomen lapsivihamielisyyden ja syntyvyyden välisestä yhteydestä. Kirjoituksesta nousi somekohu. Järvinen kuvaa nyt tarkemmin MTV Uutisille, mitä halusi viestiä kirjoituksellaan.

Anssi Järvinen sanoo pohtineensa sitä, millainen lapsen rooli osana yhteisöä Suomessa on. Hän on huolestunut suomalaisesta lapsiin ja lapsiperheisiin kohdistuvasta asenneilmapiiristä. 

– Olen pohtinut lasten roolia osana yhteisöä, ei yhteiskuntaa. Siinä on se iso ero. Suomessa kyllä yhteiskunta pyrkii huolehtimaan lapset hyvin: on subjektiivinen päivähoito, puhutaan perhevapaauudistuksesta ja tämän kaltaisista asioista. Asenneilmasto yhteisöissä ei ole yhtään niin myötämielinen, Järvinen kuvaa MTV Uutisille.

Hän on itse kolmen lapsen isä: hänen nuorin lapsensa on 11-vuotias, keskimmäinen 29-vuotias ja esikoinen puolestaan 31-vuotias.  

Syntyvyyden rajun laskun syitä on etsitty mediassa laajasti. Syntyvyysluvut ovat olleet rajussa laskussa ja aihe on herättänyt runsaasti mielipiteitä ja asiantuntijoiden lausuntoja.

Lapsivihamielisyyden näkökulma ei ehkä ole ollut kaikkein kohosteisin keskusteluaihe. Järvisen blogitekstiin reagoitiin etenkin joissakin someryhmissä voimakkaasti – se herätti mielipiteitä ääripäästä toiseen. 

Järvinen kirjoitti blogissaan muun muassa siitä, miten suomalaiset suhtautuvat lapsiin ravintoloissa ja raitiovaunuissa. Hänellä oli kokemus siitä, että suomalaisissa ravintoloissa lapsia ei haluta eikä huomioida ja lisäksi raitiovaunujen vanhuksetkin katsovat pahalla, jos lapset pitävät ääntä.

– Lapsiperheet ovat vähän sellaista ruttoa ravintolassa: ravintola ei halua niitä asiakkaiksi eivätkä muut asiakkaat halua niitä asiakkaiksi, Järvinen kertoo.

Järvisen mukaan lapset eivät saa käyttäytyä lasten lailla suomalaisessa yhteiskunnassa. On normaalia lapsen käytöstä, että lapset pitävät ääntä, nauravat ja osoittavat tunteitaan avoimesti.

Suomalainen huono itsetunto yhtenä lapsikielteisyyden syynä: itkevää lasta hävetään

Järvinen on keksinyt lapsivihamielisyyden yhdeksi syyksi suomalaisen huonon itsetunnon.

– Tässä on jotenkin sellaisesta heikosta suomalaisesta itsetunnosta kyse. Meillä hävetään sitä, jos lapsi pitää vähän ääntä. Minulla oli blogitekstissä esimerkki äänekkäästä lapsesta raitiovaunussa, jossa vanhempi halusi selittää muulle raitiovaunulle muka lapselle puhuen sitä, miksi he nyt pitävät ääntä.

Järvisen mukaan suomalainen ei uskalla lapsen antaa olla lapsi. Ja toisaalta lapsen ja vanhemman lähellä olevat ihmiset tuomitsevat äkkiä lapsen käytöksen, jos lapsi on kuuluva ja näkyvä.

– OIemme hirveän arkoja tuomaan lapsia esille. Monissa maissa sellainen koko kylä kasvattaa-periaate on paljon pidemmällä kuin meillä.

Suomalainen ei Järvisen mukaan halua muiden puuttuvan omiin lasten kasvatukseen.

Lapsivihamielisyyden juuriksi Järvinen tapailee mennyttä agraariyhteiskuntaa, jossa lasten piti olla hiljaa ja mahdollisimman vaivattomia. Järvinen sanoo pohtineensa, voisiko lapsiin liittyvä asenneilmapiiri säteillä nykypäivään sieltä asti.

Suvaitsevaisuus kasvaa, mutta lapsiperheiden hyväksyntään se ei Järvisen mielestä tunnu ulottuvan

Järvinen uskoo, että lapsivihamielisyys syrjii kokonaisia perheitä, ei pelkästään lapsia. Järvisen mielestä se vaikuttaa jopa syntyvyyteen.

Järvinen sanoo, että jos joku pariskunta on kahden vaiheilla lapsen hankinnassa, mutta huomaa, miten kielteinen yhteisö on lapsia kohtaan, voi se olla viesti siitä, ettei lasta hankita.

Nykyisellään moni voi Järvisen mukaan kokea, että lapsi rajoittaa menemisiä. Ravintolat eivät halua asiakkaikseen lapsiperheitä, raitiovaunuissa ja busseissa katsotaan pahasti itkevän lapsen vanhempaa.

Nykyisellään lapsia ei kannusteta yhteisön tasolla Järvisen mukaan elämään lapsenomaisesti. 

– Se on surullista, jos lapsi ei saa elää lapsena, Järvinen pohtii.

Piilevä negatiivisuus lapsiperheitä vastaan viestii vanhemmille, että lapsiperheiden tulisi pysytellä kotona tai olla huomaamattomia yhteiskunnassa. Monelle aktiiviselle pariskunnalle ajatus voi olla ahdistava ja rajoittava. 

Miten asenteet muuttuisivat? 

Hyvä kysymys kuuluu, miten lapsikielteistä asenneilmastoa voisi yhteiskunnan tasolla muuttaa. 

– Kun puhutaan asenteiden muuttamisesta, se ei ole ole koskaan helppoa eikä nopeaa. Tietynkaltainen julkisuus tai esiintulo vaikka lapsiystävällisenä ravintolana, voisi olla yksi asia joka muuttaa asenteita.

– Meidän pitää rohkaista lapsia ja lapsiperheitä elämään niin kuten normaalit ihmiset. Tämä on rumasti sanottu, mutta tarkoituksellisesti, Järvinen sanoo.

Järvinen ihmettelee sitä, ettei tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ulotu lapsiperheisiin saakka.

– Muutenkin puhutaan tasa -arvoistuvasta yhteiskunnasta, niin tuntuu, ettei se ole tavoittanut tätä ihmisryhmää eli perheitä. Siksi tämä aihe pitää nostaa keskusteluun, Järvinen summaa.

*** 

Korjaus: 30.10.2019 klo 8.11:

Juttuun korjattu Anssi Järvisen lasten iät. 

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja