Alue- ja väestökehityksen asiantuntija Timo Aro aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:stä sanoo, että Tilastokeskuksen tuoreen väestöennusteen luvut olivat karummat ja jäätävämmät kuin hän edes osasi odottaa.
Erityisen järkyttävää hänen mukaansa on syntyvyyden romahtaminen, sen merkitys tulevien vuosien väestönkehitykselle ja voimakas alueellinen eriytyminen.
Tilastokeskuksen tänään julkaistun väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031. Ennakkotilaston perusteella kokonaishedelmällisyyden arvioidaan olevan tänä vuonna Suomessa 1,32–1,34.
Ennusteen mukaan vuonna 2040 väkiluku kasvaisi Manner-Suomessa enää Uudenmaan maakunnassa ja sielläkin muuttovoiton ansiosta.
Aron mukaan väestöennuste tuo nyt näkyväksi kehityksen, joka on ollut olemassa jo pitkän aikaa.
– Tulos on niin raju, että jos tämä ei herätä yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua siitä, että mitä tehdään ja millä tavalla, on vaikea kuvitella, mikä sen voisi herättää. Tämän suurempaa varoitussignaalia ei voi antaa.
"Suomen ainoa vaihtoehto on ratkaisujen etsiminen"
Aron mukaan Suomella on nyt kaksi vaihtoehtoista tulevaisuuspolkua. Hänen mukaansa yksi vaihtoehto on se, että hyväksytään laskeva syntyvyys ja työikäisten ihmisten määrän väheneminen ja sopeutetaan nykyistä palvelurakennetta laskevan väestökehityksen mukaisesti. Toinen vaihtoehto on puolestaan se, että aletaan vakavasti pohtia yhteiskuntapoliittisia keinoja.
– Otetaan lusikka kauniiseen käteen ja aletaan pohtia, onko mahdollista vaikuttaa alentuneeseen syntyvyyteen ja ennen kaikkea keskustella siitä, että tarvitsemme koulutus- ja työperäistä maahanmuuttoa, jotta voimme edes jollakin tasolla hallita työikäisen väestön vähenemistä.
Aro sanoo, että syntyvyyteen voidaan vaikuttaa perhepoliittisin keinoin kuten tulonsiirroilla, palveluilla ja ilmapiirin luomisella, vaikka lasten hankinta onkin yksilöiden ja perheiden sisäinen asia.
Aron mukaan Suomen kaltaiselle pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle ainut vaihtoehto on nimenomaan ratkaisujen etsiminen. Hänen mukaansa kissa pitäisi nostaa pöydälle ja keskustella asioista niiden oikeilla nimillä.
Hän kuitenkin huomauttaa, että jos esimerkiksi alueellistamiseen lähdetään, se ei ole mikään nopea tie.
– Vaikutukset parhaimmillaankin näkyvät joskus 2030–2040-luvulla. Keinoista keskusteleminen on äärimmäisen tärkeää.
Uutista täydennetty kello 10.22.