Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen herätti viime viikolla keskustelua sosiaalisessa mediassa kommentoituaan sukupuolineutraalia kasvatusta.
Sinkkonen puolustaa mielipiteitään myös Peter Nymanin haastattelussa. Sinkkosen mielestä sukupuoli on niin tärkeä osa ihmistä, ettei sitä pidä vähätellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsia pitäisi laittaa valmiisiin muotteihin sukupuolen perusteella.
– Sukupuolen sisällä pitäisi olla vapaus pojan tanssia balettia ja soittaa viulua ilman, että häntä siitä kiusataan, Sinkkonen sanoo.
– Minäkään en ollut tyypillinen poika. Liikunnanopettaja antoi voimistelusta vitosen ja sain lumipesuja, kun soitin huilua.
Sinkkonen korostaa, että biologiset ja anatomiset erot ovat asioita, joita ei ihmisistä voida poistaa. Siksi niistä pitää voida myös puhua. Sinkkosen mielestä sukupuolen vähättely ei ole lapsen etu.
– Se ei lähde näistä pienistä ihmisistä, jotka sitä omaa tyttönä tai poikana olemistaan yrittävät rakentaa.
Hän ei usko sosiaalisen konstruktion teoriaan, jonka mukaan ihmisten käyttäytymisen erot johtuvat ympäristötekijöistä, eivätkä biologisista eroista sukupuolten välillä.
– Sosiaalisen konstruktion teoria jos joku on aikansa elänyt ja pitäisi kuopata kokonaan.
"Joistakin asioista ei ole sopivaa puhua"
Sinkkonen kertoo saaneensa feministisiltä tutkijoilta kielteistä palautetta jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun hänen esikoiskirjansa Pienistä pojista kunnon miehiä julkaistiin. Sikäli hän ei ollut yllättynyt viime viikolla Vantaan Sanomissa esittämiensä mielipiteiden aiheuttamasta kommenttivyörystä. Kommentteja on tullut puolesta ja vastaan.
Hän toivoo, että Suomen keskusteluilmapiiri olisi avoimempi.
– Meillä Suomessa on tietyllä tavalla tällainen ei-uskonnollinen hurskaus, että joistakin asioista ei ole sopivaa puhua. Tai jos puhuu, niin sitten on konservatiivi, joka haahuilee jotain mennyttä aikaa.
Kysyttäessä suomalaisen kasvatuksen ongelmista Sinkkonen kertoo olevansa erityisen huolestunut perheistä, joissa mennään liikaa lasten ehdoilla eikä osata laittaa lapsille rajoja.
– Ei osata sanoa ei ja olla turvallisia vanhempia, jotka päättävät silloin, kun lapsesta ei siihen ole.