Monelle maahanmuuttajalle Suomessa hankittu koulutus on portti työelämään, etenkin silloin, kun pohjakoulutusta lähtömaasta ei ole. Espoossa asuva, 36-vuotias, Pakistanista kotoisin oleva Sabira Khan on ylioppilaaksi valmistumisen myötä askeleen lähempänä lapsuuden haaveammattiaan.
36-vuotias Sabira Khan on nyt onnellinen ja kiitollinen. Ylioppilaskokeet ovat maalissa ja viime viikolla hän sai kuulla valmistuvansa ylioppilaaksi.
– Kirjoitukset sujuivat aika hyvin, mutta se oli haastavaa, kuten kaikille opiskelijoille. Kirjoitin biologian, pitkän englannin, pitkän matematiikan ja suomen toisena kielenä. Yritin parhaani ja olen arvosanoihini aika tyytyväinen.
Pakistanista kotoisin oleva Sabira koki opintojen aikana vaikeimmaksi opiskelun vieraalla kielellä. Onneksi tukena olivat Espoon aikuislukion opettajat, henkilökunta sekä tietysti perhe.
– Jossain vaiheessa tuntui siltä, etten pärjää suomenkielisessä koulutuksessa, mutta onneksi sain paljon tukea. Olen todella kiitollinen perheelleni ja lukioni opettajille siitä.
Kotona opinnoissa auttoi etenkin perheen vanhin, 16-vuotias tytär, joka on myös lukiolainen. Kun Sabiralla oli koeviikko tai iltakursseja, aviopuoliso otti vastuuta perheestä.
– Hän oli etätöissä ja piti lapsista huolta, kun minun piti opiskella.
Lue myös: Kaikki kevään yli 25 000 uutta ylioppilasta – katso lista valkolakin saavista MTV Uutisten hakukoneesta
Koulutuksen saatavuus
Khanin perhe muutti Pakistanista Suomeen vuonna 2009, kun Sabiran ohjelmistoinsinöörinä työskentelevä aviopuoliso sai Suomesta töitä. Tuolloin perheellä oli kaksi lasta. Kolmas lapsi syntyi Suomessa.
Kotimaassaan Pakistanissa Sabira suoritti vain peruskoulun eikä ole koskaan ollut työelämässä. Sabiran mukaan opiskelu peruskoulun jälkeen ei ollut mahdollista, muun muassa siksi, että perhe asui maaseudulla.
Koulutuksen saatavuus on ollut Pakistanissa yhteiskunnallinen ongelma jo pitkään.
Human Rights Watchin raportin mukaan Pakistanissa arviolta 22,5 miljoonaa lasta on koulutuksen ulkopuolella, joista valtaosa, 62 prosenttia, on tyttöjä. Koulutuksen ulkopuolelle jäävät etenkin köyhien perheiden tyttölapset. Ongelma alkaa jo peruskoulusta.
Haaveissa jatko-opinnot
Sabira on iloinen siitä, että muutaman vuoden sisään myös hänen tyttärensä juhlii lakkiaisia.
– Hän on silloin perheen kolmas ylioppilas, minun ja puolisoni lisäksi. Haluan kannustaa häntä opinnoissa, koska ne ovat tulevaisuuden ja elämän kannalta tärkeitä.
Lukio-opintojen jälkeen Sabira aikoo jatkaa opiskelua, sillä toteutumatta on vielä kaksi unelmaa: Suuhygienistin ammatti ja työelämään siirtyminen.
– Hammaslääkäri oli lapsuuteni haaveammatti. Ajattelin, että opiskelen ensin suuhygienistiksi ja katson, haluanko jatkaa opintoja hammaslääkäriksi. Minulle on iso saavutus, että pääsen pian työelämään. Se päivä on koko ajan lähempänä.