Osa Suomesta karkotetuista turvapaikanhakijoista piilottelee muun muassa vuorilla ja on joutunut vaihtamaan identiteettiään, kertovat karkotetuista kirjan tehneet toimittaja Kaisa Viitanen ja valokuvaaja Katja Tähjä.
He seurasivat Euroopasta takaisin kotimaihinsa karkotettujen elämää useiden vuoden aikana. He haastattelivat ja kuvasivat kirjaansa muun muassa ghanalaista, ugandalaista ja irakilaista karkotettua.
– Monilla oli valtava nöyryytyksen ja häpeän tunne, että ovat epäonnistuneet suunnitelmassaan aloittaa uusi elämä Euroopassa. Tietysti monella oli myös pelko vainosta ja vaaroista.
Pohjois-Irakissa Viitanen ja Tähjä tapasivat Gola Jabbarin, joka oli karkotettu Suomesta.
– Hänellä oli töissä pizzeriassa ja vanhainkodissa Lahdessa. Hänen piti ilmoittautua poliisiasemalle kerran viikossa ja yhdellä tällaisella kerralla hänelle ilmoitettiin, että karkotus takaisin Irakiin pannaan täytäntöön, kertoo Viitanen.
Alun perin Jabbar oli paennut Irakista kunniamurhan pelossa. Hän oli rakastunut samalla luokalla olevaan tyttöön, mutta suku ei hyväksynyt suhdetta.
– Kunniamurhan perinne on sillä alueella hyvin vahva ja kunniamurhat kohdistuvat myös miehiin. Se on asia, jota Suomessa ei välttämättä tajuta, sanoo Viitanen.
"Suomessa ei ymmärretä millaisiin oloihin ihmiset palaavat"
Takaisin Irakiin jouduttuaan Jabbar ei uskaltanut enää palata kotikyläänsä.
– Hän vaihtoi nimeään ja muutti asumaan pieneen vuoristokaupunkiin. Sairasta äitiään hän kävi tapaamassa salaa kuorma-auton lavalle piiloutuneena, Tähjä kertoo.
Viitasen mukaan maahanmuuttovirastolla ei näytä aina olevan realistista käsitystä siitä millaisiin oloihin ihmisiä karkotetaan.
– Jos maahanmuuttovirasto ajattelee, että karkotettu voi jatkaa elämäänsä kotimaassa normaaliin tapaan, niin se, että me näemme miehen piiloutuneena vuoristo-olosuhteisiin, osoittaa, ettei ole osattu nähdä hänen suojeluntarvettaan, Viitanen sanoo.