Suomalaiset ja venäläiset tappoivat sodissa toisiaan, mutta joskus yhteinen halu elää synnytti myös inhimillisiä piirteitä.
Suomalaiset ja venäläiset sotilaat tekivät talvi- ja jatkosodissa keskenään "vaihtokauppoja".
– Kaikkein huimin juttu, jonka olen kuullut, liittyy Rukajärveen. Siellä suomalaisten ja venäläisten asemat olivat niin lähellä toisiaan, että joukot olivat vetäneet vaijerin kapean ei-kenenkään-maan yli. Tuohon vaijeriin kiinnitettiin kypärä, jota käyttämällä suomalaiset ja venäläiset vaihtoivat tupakkaa keskenään, sotakirjailija Esa Sirén kertoo.
– Kun uusi joukkue saapui paikalle, heidän johtajansa tuomitsi asian. Se peli loppui siihen.
Joella uivia ja kalastavia ei ammuttu
Rukajärvi ei suinkaan ollut ainoa paikka, jossa vaihtokauppoja harrastettiin.
– Syvärijoella ei normaalisti kukaan uskaltanut käydä uimassa, koska siitä oli näköyhteys molempiin leireihin. Eräänä päivänä huimapää suomalaissotilas kuitenkin riisui itsensä rannalla ja meni uimaan. Venäläiset eivät ampuneet häntä.
– Illalla venäläiset ottivat veneen ja lähtivät kalastamaan lähellä omaa rantaansa. Suomalaiset eivät ampuneet heitä.
Oli syntynyt yhteinen sanaton sopimus.
– "Te kalastatte joen siellä puolella, me uimme joen tällä puolella", Sirén selittää.
Myös rintamien välinen ei-kenenkään-maa toimi joskus inhimillisten sopimusten sijana.
– Jos rintamien välissä oli vaikka lähde, niin sekä suomalaiset että venäläiset kävivät vuorotellen hakemassa sieltä vettä. Aina ei kytätty ja tapettu. Niissä olosuhteissa kumpikin osapuoli halusi elää.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran lokakuussa 2012.
Studio55.fi/Piia Simola