Suomalaiset maatiaisrodut ovat saapuneet meille kahdelta suunnalta eli Manner-Euroopasta ja Keski-Volgan aroilta Länsi-Venäjällä.
Video: Tiineenä ollut lehmä pelastettiin varmalta kuolemalta – pakoili metsässä teurasautoa
Asia selviää filosofian tohtori Marianna Niemen tuoreesta väitöskirjasta, jossa hän on tarkastellut suomalaisten kotieläinten alkuperää ja karjankasvatuksen historiaa muinais- ja nyky-dna-aineistosta.
Lehmien pioneerit ovat tulleet meille noin 4 500–3 000 vuotta sitten ja lampaiden etujoukot noin 4 000 vuotta sitten.
Nauta ja lammas on kesytetty Lähi-idän seudulla, jonka kesytyskeskuksesta ne ovat alkaneet levitä eri suuntiin.
– Ilmeisesti alussa kesytetyistä eläimistä on lähtenyt eri otokset toisaalta Eurooppaan ja toisaalta Länsi-Venäjälle päin, ja aikanaan uudet otokset ovat lähteneet toisaalta Euroopasta ja toisaalta Länsi-Venäjältä. Nämä kaksi eri reittiä ovat sitten sekoittuneet täällä Pohjolassa, Niemi kertoo.
Kotieläinten ilmaantuminen ei tarkoittanut sitä, että maatalous olisi kertaheitolla syrjäyttänyt aiempia elinkeinoja. Kotieläinten pito on aluksi ollut pienimuotoista ja eläimiä on ollut vähän.
– Kotieläinten pito on ollut sivuelinkeino, sillä pääelinkeinoina ovat edelleen olleet kalastus, keräily ja metsästys. Niiden rinnalla ihmiset ovat pitäneet muutamia kotieläimiä.
Karjankasvatus ja viljanviljely kulkivat käsi kädessä
Kotieläinten pito sivuelinkeinona kesti pitkään, mutta eläinten määrä alkoi lisääntyä voimakkaasti keski- ja myöhäisrautakaudella eli noin 400–800 jälkeen ajanlaskun alun, mikä selviää arkeologisista luujäänteistä eristetyissä muinais-dna-analyyseissä.
– Mielenkiintoista on, että fossiilisista siitepölyistä on havaittu viljakasvien siitepölyn lisääntyneen samaan aikaan. Nämä (kotieläinten ja viljakasvien siitepölyn lisääntyminen) osuvat ajallisesti yksiin, ja näin voitaisiin ajatella, että silloin siirrytään agraariyhteisöön. Kasvatetaan karjaa ja viljellään maata, Niemi kertoo.
Sitä, pidettiinkö kotieläimiä aluksi maidon vai lihan vain molempien takia, ei Niemen mukaan vielä tiedetä.
– Tämä on mielenkiintoinen kysymys, ja siinä olisi uudelle tutkimukselle aihetta. Saattaa olla, että kotieläimiä on kasvatettu sekä maidon että lihan takia. Ei siihen aikaan varmaankaan ole mitään turhaan kasvatettu, vaan luultavasti on hyödynnetty mikä hyödynnettävissä on.
Kotieläinten määrän kasvu ja viljan viljelyn lisääntyminen saattaa Niemen mukaan liittyä kulttuurien kohtaamiseen germaanisella keskirautakaudella ja myöhäisrautakauden viikinkiajalla.
– Silloin on ehkä levinnyt uusia aatteita ja tullut lisää eläimiä, ja ihmisetkin ovat liikkuneet.
Maatiaisrodut kaipaavat painonvartijoita
Nyt Suomessa elävät maatiaisrotujen edustajat polveutuvat suoraan esi-isistään, jotka elivät uudella ajalla, osa keskiajalla.
– Eläinkannat ovat kehittyneet ja muuttuneet vähitellen ajan saatossa, mutta verrattuna kaupallisiin, globaaleihin rotuihin, suomalaiset maatiaisrodut ovat siinä yhteydessä alkuperäisrotuja, ja arvokkaita sellaisia, Niemi sanoo.
Maatiaisrotuja kuvaa hänen mukaansa sitkeys ja kestävyys sekä kyky tuottaa maitoa ja kasvua heikommalla ravinnolla. Toki tänä päivänä niitä ruokitaan samalla laadukkaalla ravinnolla kuin uusienkin rotujen yksilöitä. Nykyaikainen ravinto on kuitenkin tuonut mukanaan myös haasteita.
– Kasvattajilta olen kuullut, että ne lihovat helposti. Niiden syömisen perään täytyy vähän katsoa. Kun ne ovat tottuneet metsälaitumien antimilla elämään, niin ne ottavat nopeasti painoa, Niemi naurahtaa.
Juttua ja otsikkoa täydennetty kello 18.37.