Ovatko vapaus, onnellisuus ja maailman näkeminen vain harvojen ja valittujen herkkua? Voiko kuka tahansa lähteä maailmalle ja elää onnellista matkailijan elämää? Suomalaisen nomadipariskunnan mukaan vastaus on kyllä. Kaikki on omista valinnoista kiinni.
Nomadipariskunta Päivi ja Santeri Kannisto ovat eläneet ilman vakinaista asuinpaikkaa ja takuuvarmoja tuloja maailmalla yhdeksän vuoden ajan. Miten vapaus on ollut mahdollista?
Pariskunta vieraili Suomessa loppukesästä 2012. Sen jälkeen matka jatkui Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Slokian kautta Balkanille, jossa Päivi ja Santeri kävivät kaikki maat läpi.
– Serbiassa vietimme pari viikkoa Istanbulissa tapaamamme serbin vieraina. Kun ilmat Euroopassa viilenivät, lähdimme Marokkoon. Sieltä pari kuukautta myöhemmin jatkoimme Hollannin ja Belgian kautta Jamaikalle, jossa asuimme pari kuukautta. Sen jälkeen Trinidad-Tobagon, Venezuelan, Kolumbian, Panaman ja Costa Rican kautta tulimme tänne Nicaraguaan, kertoo pariskunta kuluneen vuoden matkastaan.
Päivi ja Santeri kuluttavat majoitukseen matkoillaan keskimäärin 150 euroa kuukaudessa. Kokonaisuudessaan pariskunnalla kuluu rahaa noin 300–500 euroa kuukaudessa. Tulot nousivat hieman sen jälkeen, kun pariskunta julkaisi elämäntavastaan kirjan Elämäni nomadina vuonna 2012. Tällä hetkellä pariskunta valmistelee uutta kirjaansa. Projekteille on tullut tukea säätiöiltä, kustantajalta ja kirjailijajärjestöiltä, jotka ovat pitäneet pariskunnan edelleen leivän syrjässä kiinni. Lisäksi Päivi ja Santeri luottavat matkan päällä palvelujen vaihtoon, jossa palvelut liikkuvat rahan sijaan. Intiassa Päivi ja Santeri asuivat hotellissa, jolle Santeri teki verkkosivut. Vastineeksi pariskunta sai ilmaisen majoituksen ja ruokaa.
– Keväällä koluamamme maat Kolumbia, Panama ja Costa Rica olivat kalliita. Tällä hetkellä olemme talovahteina Managuassa, Nicaraguassa. Asumme isossa kartanossa, jossa on oma piha, kodinhoitaja ja puutarhuri. Paikka on edullinen, ja lisäksi olemme täällä talo- ja kissavahteina, joten meille ei tule asumiskustannuksia, pariskunta kertoo.
Turistihoukutukset eivät kiinnosta
Koska Päivi ja Santeri eivät samaistu kulutuksessaan turisteihin, on kulutus myös laskenut tasaisesti Suomesta lähdön jälkeen. Nähtävyyksiä on pariskunnan sanojen mukaan kertynyt matkan varrelle liikaa, jotta niistä jaksaisi enää innostua.
– Reissatessa kalliiksi tulevat esimerkiksi taksien, ravintoloiden ja hotellien käyttö sekä nähtävyydet ja muut turistivieheet. Meitä eivät kiinnosta mitkään näistä.
Edullisesti voi liikkua esimerkiksi liftaamalla ja käyttämällä paikallisia busseja, pariskunta neuvoo. Hostellit ja vieraanvaraisuusjärjestöt auttavat pitämään majoituskulut kurissa. Ruoan laittaminen itse takaa parhaan ja yleensä myös edullisimman lopputuloksen. Voisiko sitten kuka tahansa omaksua pariskunnan elämäntavan ja lähteä maailmalle, ilman tietoa ja huolta huomisesta? Päivi ja Santeri muistuttavat, että nomadi-elämää elääkseen on ensin hankkiuduttava eroon omistuksistaan kotimaassa ja ostettava pelkkä menolippu.
– Nomadielämä on elämää vailla aikatauluja, suunnitelmia ja päivämääriä. Jos lähtiessä aikataulu ja paluupäivä on lyöty lukkoon, se muuttaa matkan tyystin toisenlaiseksi. Silloin ei voi enää puhua nomadimatkasta.
Jos nomadimatka on mielessä, on hyvä listata ylös omat kyvyt, taidot ja toiveet työvaihtoa silmällä pitäen.
– Ota yhteyttä sellaisiin, jotka tarvitsevat osaamistasi ja ehdota heille työvaihtoa. Sovi ensin jostain lyhyestä pikkuhommasta. Jos kaikki ovat tyytyväisiä, voit jatkaa suuremmilla projekteilla. Paikkoja kannattaa myös kysellä kavereilta, netin keskustelufoorumeilla ja etsiä itse netistä. Vältä riistosuhteita – ellet ole työnarkomaani. Niissä sinua käytetään hyväksi tai joudut työskentelemään kellon ympäri.
Pariskunta on kuluneen vuoden aikana kirjoittanut uutta kirjaansa ja nomaditutkimusta Marokossa, Jamaikalla, Kolumbiassa ja nyt Nicaraguassa.
– Teimme työvaihtona mainosfilmin Costa Ricassa hostellille. Lisäksi kuvasimme yhden deittivideon Jamaikalla ja pari lyhytfilmiä nicaragualaisille tutuillemme.
Päivi ja Santeri painottavat, ettei elämä nomadina ole luksuksessa ja uima-altaiden äärellä loikoilua, vaikka sitäkin saattaa tulla eteen.
– Seuraavaksi meillä on työvaihtokeikka Costa Ricassa, jossa teemme hostellille uudet verkkosivut ja autamme markkinoinnissa. Siellä on uima-allas. Elämämme on siis aika luksusta tällä hetkellä, mutta kohta taas nukumme jossain ulkosalla hyttysverkon alla jonkun vieraanvaraisuusjärjestön jäsenen vieraina tai bussiaseman lattialla jatkoyhteyttä odotellessa, pariskunta muistuttaa.
Lue myös:
AVA / Siiri L'Ecuyer
Kuva: Päivi ja Santeri Kannisto