Kun HJK:n toimitusjohtaja Aki Riihilahti valittiin vuonna 2014 Euroopan seurajoukkueiden järjestön ECA:n hallitukseen ja Uefa CCC:hen (Club Competitions Committee), eurooppalaisen jalkapallon rahanjako oli rajusti nykyistä epätasaisemmalla pohjalla. Muutosta on kuitenkin tapahtunut – ei vähiten niin sanotun solidaarisuusrahan kohdalla.
ECA on Euroopan seurajoukkueiden järjestö, joka käyttää eurooppalaisten seurajoukkueiden ylintä päätösvaltaa suhteessa Uefaan, Fifaan, muihin jalkapallotoimijohin ja Euroopan poliittisiin instansseihin.
Suomen kokoisten jalkapallomaiden kannalta tärkeä rahanjaon instrumentti on niin sanottu solidaarisuusraha. Kun tiistai, keskiviikko ja torstai käytetään europeleihin, maiden omissa sarjoissa ei pelata. Tällöin eurokilpailuihin vapautetuista päivistä maksetaan seuroille kompensaatiota. Solidaarisuusrahan tarkoituksena on ollut myös auttaa eurokilpailujen ulkopuolelle jääviä seuroja ja vaalia sarjojen sisäistä tasapainoa.
Vuonna 2017 sekä ECA:n että CCC:n varapuheenjohtajaksi valitun Riihilahden istuessa aikanaan päättäviin pöytiin 130 miljoonan euron suuruisesta solidaarisuusrahasta 80 miljoonaa suuntautui maanosan viidelle suurimmalle jalkapallomaalle. Rahat eivät kohdistuneet siis niille, joille ne oli alun perin tarkoitettu, vaan jo ennestään varakkaille maille.
– Kun aloitin, Suomen osuus oli 600 000 euroa vuodessa. Kun se jaetaan 12 joukkueelle, lukema on noin 50 000, Riihilahti kertoo MTV Urheilulle.
Ensi vuodesta alkaen Suomen osuus solidaarisuusrahasta on noin 3,7 miljonaa euroa. Jokaisen Veikkausliiga-joukkueen tilille kilahtaa siis karkeasti arvioituna 308 000 euroa. Kuluvaan kauteen nähden summa lähes tuplaantuu. Suomalaisseurojen budjetteihin suhteutettuna rahamäärä on merkittävä.
– Summa (noin 3,7 miljoonaa) jaetaan tasan kaikkien pääsarjajoukkueiden kesken. Myös tiettyjen lisenssi- ja vastuullisuuskysymysten on täytyttävä, mutta suomalaiset seurat pääsevät niihin helposti, Riihilahti sanoo.
Uefan kilpailujen vuosittaiseksi yhteisarvoksi on laskettu tätä nykyä noin 4,4 miljardia euroa. Siitä solidaarisuusrahan arvo on noin 380 miljoonaa euroa. Yksi merkki muutoksesta on, että siitä enää noin 50 miljoonaa euroa suuntautuu viidelle suurimmalle maalle.
Teknistä vahvistamista vailla olevasta muutoksesta päästiin yhteisymmärykseen muutaman vuoden keskustelujen päätteeksi viime torstaina Monacossa. Riihilahti on tilanteeseen tyytyväinen ja kiittää tuesta ECA:n puheenjohtajistoon niin ikään kuuluvia Bayern Münchenia, PSG:tä ja Celticiä.
– Lähdimme korkein tavoittein ja saimme ne läpi. Tämä meni paremmin kuin olisimme toivoneet.
Kritiikkiäkin on esitetty. Pienemmille maille jaettavat summat koetaan yhä lähinnä almuina, pieninä murusina valtavasta leivästä. Riihilahti näkee toisin.
– Voi myös miettiä niin, että et osallistu johonkin kilpailuun ja saat siitä rahaa. Mestarien liigasta, Eurooppa-liigasta ja Konferenssiliigasta koostuva Uefan järjestelmä on suurin solidaarisuusjärjestelmä kaikki maailman liigat ja urheilulajit mukaan lukien. 55 maata pääsee osalliseksi rahoista, joiden tuottamiseen he eivät osallistu.
– Rahat koostuvat tv- ja yhteistyösopimuksista, joista annetaan aina Gibraltarille asti isoja summia. Siihen nähden nämä eivät murusia ole. Tämä on aivan huikea mullistus pienille maille.
Suurempien maiden osuus solidaarisuusrahasta on siis laskenut, pienempien noussut. Riihilahden mukaan Uefa on rahanjaosta kättä väännettäessä jatkuvasti jälkimmäisten linjalla: eurokilpailujen yhteisarvo – noin 4,4 miljardia euroa – koetaan hänen mukaansa maanosan kattojärjestössäkin niin mittavaksi, että jaettavaa riittää myös pienemmille jalkapallomaille. Espanjan, Italian ja Ranskan kokoisten jättien näkökannat ovat tyystin toisenlaiset.
– Italialaiset ja espanjalaiset pitävät minua suurimpana kommunistina koskaan, Riihilahti hymyilee.
– Nyt tehtiin valtavin muutos pitkään, pitkään aikaan. Ensin toteutettiin Konferenssiliiga, joka on ollut kaikilla mittareilla parempi kuin kukaan osasi odottaa. Se tuottaa itsenään jo melkein 580 miljoonaa, joka on käsittämätön määrä odotuksiin nähden. Jos Mestarien liiga, Eurooppa-liiga ja Konferenssiliiga kasvavat myös jatkossa, niin käy myös solidaarisuusrahalle. Vastaavasti se kutistuisi, jos kilpailujen arvo laskisi esimerkiksi Superliigan kaltaisten viritysten kautta.
Riihilahdella riittää uuttakin sarkaa jo kynnettäväksi.
– Kuka tahansa täällä kasvattaa pelaajia, heidän on saatava siitä kompensaatio. Meidän on saatava järkevämpi malli siihen, jossa pelaajan kasvattaneet seurat saavat paremman korvauksen tekemästään työstä. Jalkapallomaailma ei saa mennä siihen, että maksetaan vain isoja liksoja, vaan juniori- ja akatemiatyölle on annettava sille kuuluva arvo. Tämä on todella haastava hanke, mutta sen työstämistä jatketaan.