Miehille 20 miljoonaa, naisille 250 000 euroa. Miehille 371 miljoonaa, naisille 16. Miesten tuomareille 540 euroa, naisten tuomareille 135 euroa.
Ensimmäisenä jalkapallon Mestarien liigan voitosta ansaitut palkintorahat tänä vuonna. Sitten miesten viime kesän EM-turnauksen ja naisten tämän kesän EM-kilpailujen palkintorahat yhteensä. Viimeisenä miesten ja naisten liigan päätuomarin palkkiot Suomessa vuonna 2022.
Riippuu asiayhteydestä, pidetäänkö miesten jalkapalloa noin neljä vai lähes sata kertaa arvokkaampana kuin naisten. Euroopan jalkapalloliitto Uefa esimerkiksi tuplasi naisten EM-kisojen kokonaispotin tälle vuodelle. Silti miesten kisoissa jaettiin vuosi sitten palkintorahaa yli 23-kertainen määrä.
Jalkapalloa naisten näkökulmasta käsittelevän kirjan Naisten laji toukokuussa julkaissut Johanna Ruohonen sanoo, että lukujen vertailu on jopa tylsää.
– Koska luvut ovat niin poskettomia. On ehkä populistinen esimerkki, mutta totta, että yhden Valioliigan miespelaajan palkalla pyöritetään naisten koko joukkuetta Englannin liigassa, hän vertaa.
Lyhyen historian taakka
Aina palkkiosummista puhuttaessa joukko ihmisiä (valtaosin miehiä) ilmestyy kertomaan, että jokainen laji ja urheilija saa tasan sen, minkä ansaitsee. Heidän mukaansa tienestien kuuluu olla suorassa suhteessa siihen, miten paljon laji tuo rahaa kassaan.
Ruohonen ei niele tätä ajatusta purematta.
– Naisille ei ole annettu yhtäläistä mahdollisuutta ansaitsemiseen, Ruohonen sanoo.
Hänen mukaansa tämä johtuu historiasta.
– Jalkapallohan oli pitkään laajalti naisilta kiellettyä joko kansallisten lajiliittojen säännöissä tai jopa laissa. Laajempi vapautuminen alkoi vasta 1970-luvun taitteessa, kun Uefa ohjeisti jäsenjärjestöjään ottamaan naisten futiksen osaksi ohjelmaa, Ruohonen tietää.
Naisten ensimmäiset EM-kilpailut järjestettiin vuonna 1984, MM-kilpailut 1991, ja olympialaisten ohjelmaan naisten futis pääsi 1996.
– Huomionarvoista on, että ensimmäiset EM- ja MM-kilpailut olivat epävirallisia, Ruohonen sanoo.
Naisten lyhyt historia lajin parissa näkyy myös muissa luvuissa. Kansallisen liigan joukkueiden valmennustiimeissä on yhteensä 47 henkilöä, joista kuusi on naisia. Näistä HPS:n Mari Savolainen on ainoa päävalmentaja.
– Pidän tätä historiaan peilaten aika ymmärrettävänäkin kehityskulkuna. Se, että jalkapallo tarjoaisi naisille mielekkään uravaihtoehdon, ei ole kovin vanha asia, Ruohonen huomauttaa.
Palloliitto parantaa
Palloliiton seuraparlamentin 33 jäsenestä kuusi ja liiton hallituksen kahdeksasta jäsenestä kaksi on naisia. Kummankin elimen puheenjohtaja on mies ja varapuheenjohtaja nainen.
– Palloliitto on parantanut tässäkin asiassa, mutta usein vedotaan siihen, ettei naisia hakeudu tehtäviin. Mielestäni voitaisiin nähdä vähän vaivaa ja etsiä asiantuntijanaisia. Nykytilanne valitettavasti näyttää siltä, että ajatusta diversiteetistä ei ole pidetty kauhean tärkeänä, Ruohonen pohtii.
Hän korostaakin, että pelkän sukupuolten välisen tasa-arvon sijaan keskustelu pitäisi ulottaa monimuotoisuuteen laajemmin.
– Useiden selvitysten mukaan diversiteetti parantaa johtamista. Mutta jos kasvattaa diversiteettiä, voi joutua avaamaan keskustelua sellaisille aiheille, joista ei ole aiemmin tarvinnut keskustella. Se voi tuntua vaikealta, Ruohonen huomauttaa.