Suomalaisia tyttöjä viedään Suomesta ulkomaille sukupuolielinten silpomista varten, kertoo Fenix Helsinki -yhdistyksen tänään julkaistava selvitys.
Ilmiön olemassaolo on tiedostettu Suomessakin jo pitkään, mutta varmaa tietoa asiasta ei ole tihkunut perinnettä harjoittavien maahanmuuttajayhteisöjen ulkopuolelle. Toisen sukupolven maahanmuuttajien pyörittämän yhdistyksen puheenjohtaja kertoo, että toiminta pidetään tiukasti salassa ja siitä on vaikea saada tietoa.
– Selvityksemme osoittaa, että tällaisia matkoja todella Suomessa järjestetään. Olen myös kuullut, että silpomista tehtäisiin Suomessakin, Fenix ry:n puheenjohtaja Ujuni Ahmed kertoo.
Selvitykseen on haastateltu neljää naista, joille toimenpide on tehty pienenä ulkomailla.
– Nämä on tehty selvityksemme mukaan Egyptissä, Somaliassa, Syyriassa ja Iranissa, Ahmed kertoo.
Somaliasta itse Suomeen vanhempiensa kanssa vuonna 1991 nuorena tyttönä tullut Ahmed kertoo, että perinne elää vahvana joissakin yhteisöissä.
– Tämä perinne jatkuu sitten Suomessakin. Joissakin yhteisöissä se jakaa mielipiteitä. Perinteen jatkamiseen vaikuttaa paljon se, että tiedetäänkö. että se on laitonta ja tiedetäänkö sen vaaroista. Toki kysymys on myös siitä, miten on kotoutunut suomalaiseen yhteiskuntaan, hän kertoo.
Sukupuolielinten silpomisessa on kyse vanhasta kulttuurisesta perinteestä, jota esiintyy yhä esimerkiksi joissakin Afrikan maissa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Myös tytön tai naisen ympärileikkaukseksi kutsutussa toimenpiteessä osa naisen ulkoisista sukupuolielimistä leikataan pois ja häpyhuulet voidaan ommella yhteen.
Silpominen vaikuttaa koko elämään
Toimenpide on vaarallinen ja sen seuraukset vaikeuttavat elämää. Silpominen voi aiheuttaa esimerkiksi tulehdusten ja virtsaamisvaivojen lisäksi psykologisia ja sosiaalisia ongelmia. Samalla se loukkaa itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta ja luokitellaan Suomessa lain silmissä lähtökohtaisesti törkeäksi pahoinpitelyksi.
– Psykologiset ongelmat ovat isoja, siitä on todella vaikea edes keskustella kenenkään kanssa, ja yleensä asiasta ei puhuta, Ahmed sanoo.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) osaston ylilääkäri Sinikka Suominen tekee Suomessa korjausleikkauksia uhreille.
– Minulla on ollut vuosien varrella vain muutamia potilaita, vaikka meidän klinikkamme on tietääkseni ainoa tai ainoita, joka Suomessa näitä korjausleikkauksia tekee, Suominen sanoo.
Hänen mukaansa tämä kielii siitä, että naisilla ei ole tietoa korjausleikkauksen mahdollisuudesta.
– Se on loppujen lopuksi helppo toimenpide, jolla voidaan auttaa näitä henkilöitä. Toivottavasti tietoisuus asiasta leviää. Ottaisimme mielellämme enemmänkin heitä vastaan, Suominen kertoo.
Hänen mukaansa potilaita ei kuitenkaan pystytä korjaamaan täysin entiselleen.
Viranomaiset epäonnistuneet – "Kyseessä on vaiettu todellisuus"
Selvitys luovutetaan tänään lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttilalle. Kurttilan mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun asiasta on kunnolla näyttöä.
– Se, että he ovat Suomen kansalaisia, tekee selvityksestä tärkeän. Tähän asti yleinen luottamus on ollut vahva, että tällaista ei tapahtuisi laajasti ja terveydenhuoltojärjestelmä pystyy ehkäisemään tapaukset. Näin ei selvästi kuitenkaan ole, Kurttila sanoo.
Hänen mukaansa huolta asiasta on ollut aiemminkin. Siksi THL on tehnyt työtä silpomisen ehkäisemiseksi ja ilmiön tunnistamiseksi.
– Olennaista on se, missä viranomaiset ovat epäonnistuneet. Näiden suomalaisten kokemukset ovat merkityksellisiä, sillä emme ole aikaisemmin saaneet kokemustietoa siitä, miten näin on päässyt käymään.
Kurttilan mukaan nämä lapset ovat jääneet välitilaan oman yhteisön ja yhteiskunnan normien välillä.
– Lapset eivät ole kokeneet saavansa keskusteluapua kotona eikä viranomaisilta. Ei ole ollut ketään, kenelle olisi voitu keskustella, Kurttila sanoo
– Kukaan ei kysy, vaikka varmasti tämä koulussa jollakin tavalla huomataan. Arkaillaan, miten tästä puhuisin. Meillä on kynnys puuttua tähän, hän jatkaa.
Kurttilan mukaan selvityksen jälkeen on aika ymmärtää, että ilmiö on tosi, ja mietittävä, miten nämä asiat kohdataan, miten kysytään ja miten nämä asiat selvitetään.
Tietoa ei ole tarpeeksi kenelläkään
Viranomaisia, uhreja ja uhrien perheitä yhdistää Ahmedin mukaan tiedon puute.
– Alaikäisellä ei ole arviointikykyä asettua perhettään ja heidän tapojaan vastaan. Usein leikkauksen tekee perheenjäsen, esimerkiksi oma äiti, Ahmed kertoo.
Gynekologit, neuvolat, lääkärit ja koulun työntekijät pitäisi hänen mukaansa kouluttaa, että he välittäisivät tietoa siitä, että Suomessa silpominen on laitonta ja vaarallista.
– Tieto pitäisi saada yhteisöihin, jonka jälkeen muutoksella on mahdollisuus lähteä yhteisön sisältä, Ahmed toteaa.