Maastohiihdon maailmancup-kausi vietiin läpi ilman yhtään suomalaista henkilökohtaista palkintokorokesijoitusta. MTV Urheilun asiantuntijan Jari Isometsän kaunistelematon arvio on, että maailmancup-sesonki oli sinivalkoisittain yksi huonoimmista koskaan.
– Tämä viimeinen maailmancup-viikonloppu oli suomalaisittain iso pettymys: yksi sijoitus kymmenen parhaan joukkoon. Lauantai tarjosi kuitenkin meille hyviä matkoja, kun hiihdettiin perinteistä, Isometsä ruotii.
– MM-kisoissa kohtuullisen hyvin menneet pari viestiä korvaavat aika paljon tämän kauden menestystä. Mutta totuuden nimissä pitää sanoa, että aika paljon pitää mennä ajanjaksossa taaksepäin, kun ei tullut yhtään palkintopallisijaa maailmancupissa henkilökohtaisella tasolla, Isometsä sanoo.
Viimeksi ilman henkilökohtaista palkintokorokesijoitusta kulki suomalaisittain maailmancup-kausi 2011–12. Tuolloin Krista Pärmäkoski sijoittui kuitenkin naisten maailmancupin kokonaistilanteessa seitsemänneksi ja Aino-Kaisa Saarinen kahdeksanneksi.
Nyt paras suomalaisnainen, Pärmäkoski, oli naisten kokonaistilanteessa 12:s. Kerttu Niskasen kausi päättyi loukkaantumiseen helmikuun taitteessa, ja Iivo Niskanen löytyi parhaana suomalaismiehenä miesten kokonaistilanteen sijalta 23.
Reunahuomiona suomalaiset jättivät nyt koronariskien välttämiseksi joulukuussa väliin Davosin ja Dresdenin maailmancup-kilpailut eivätkä osallistuneet myöskään juuri ennen MM-kisoja helmikuussa käytyihin Nove Meston maailmancup-kisoihin.
– Suomi ei ihan kaikkina viikonloppuina ollut mukana, mutta valtaosin kuitenkin. Maailmancup-tasolla tämä oli yksi heikoimmista kausista koskaan, Isometsä toteaa.
"Ainut keino"
Krista Pärmäkoski ei päässyt aiempien huippukausiensa kuntoon.
Ensi vuoden helmikuussa kilpailtaviin Pekingin talviolympialaisiin on vajaa vuosi aikaa, eikä monen kansainvälisen tason suomalaishiihtäjän käyrä osoita ylöspäin. Isometsän mukaan huolissaan on mollivoittoisen kauden jälkeen syytä olla.
– Aika monella hiihtäjällä oli tasapaksu kausi. Meidän ykköstykkimme Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski eivät päässeet siihen iskuun missä ovat olleet aikaisemmin. Lisäksi monen nuoren hiihtäjän kehitys ei ollut niin suurta kuin ajateltiin. Toki siellä oli muutamia valonpilkahduksia, Joni Mäki ja Jasmi Joensuu etunenässä, Isometsä sanoo nostaen esiin sprinteissä väläytelleet suomalaiset.
Pekingin olympialaisissa noin 1 800 korkeudessa korostuu kyky saada itsestään irti, kun happea on vähemmän tarjolla.
– Ensi kauden teemana täytyy olla korkean paikan harjoittelu.
– Se on oikeastaan ainut keino, millä tavalla ollaan kilpailukykyisiä muiden kanssa.
Paljon tulisi tapahtua.
– Pitää saada parempaa kuntokehitystä. Nyt tapahtui jotakuinkin sillä tavalla, että siinä kunnossa missä oltiin marraskuussa, oltiin arvokisoissakin.
