Suomalaiset ottavat mieluummin naapurikseen henkirikoksesta tuomitun kuin huumeiden väärinkäyttäjän. Kolmanneksi kartetuin naapuriryhmä ovat alkoholistit.
Muita listalla korkealla olevia ihmisryhmiä ovat skitsofreniaa sairastavat, mielenterveyskuntoutujat ja maahanmuuttajat.
Huumeongelmaista ei naapurikseen haluaisi 78 prosenttia suomalaisista, kun henkirikoksesta tuomittua kaihtaa 66 prosenttia.
Tiedot selviävät Mielenterveyden keskusliiton Mielenterveysbarometriin kuuluvasta niin sanotusta nimby-mittarista.
Mittarissa kysyttiin suomalaisilta, minkä ihmisryhmien edustajia he eivät haluaisi naapurikseen. Nimby tulee englannin kielen sanoista "not in my backyard", suomeksi "ei minun takapihalleni".
Asenteet paranevat asioista puhumalla
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakan mukaan tulokset ovat pieni viittaus hyvään.
– Suvaitsevaisuus on lisääntynyt. Järjestömme on olemassa edustaakseen mielenterveysongelmien kanssa painivia ihmisiä ja vähentääkseen heihin kohdistuvaa stigmaa, hän kertoo.
Hänen mukaansa ennakkoluulot ja asenteet liittyvät puutteelliseen tietoon. Epätietoisuus luo pelkoa.
– Asenteiden paranemisen taustalla on se, että asian kanssa on uskallettu astua esiin ja puhua. Ihmiset ymmärtävät, etteivät mielenterveyden ongelmista kärsivät ole erillinen ryhmänsä, vaan mielenterveyden ongelmat ovat osa elämää. Jokainen meistä voi sairastua, Sydänmaanlakka toteaa.
Hänen mukaansa noin puolet suomalaisista on tekemisissä mielenterveyshäiriöiden kanssa ja käytännössä kaikilla on joku läheinen, jolla on mielenterveysongelmia.
Asenteiden vähenemisestä huolimatta eri ryhmillä on yhä olemassa riski leimautua. Esimerkiksi vakavammista mielenterveyden ongelmista ei juuri puhuta.
Asenteissa maahanmuuttajiin ei kehitystä
Mittarin tulosten mukaan suvaitsevaisuus lähes kaikkia ryhmiä kohtaan on kasvanut, joskin hitaasti. Poikkeuksena on suhtautuminen maahanmuuttajiin ja eri uskontoihin kuuluviin ihmisiin.
Kielteinen asenne maahanmuuttajanaapureita kohtaan on kymmenen vuoden aikana vaihdellut 16 ja 23 prosentin välillä, eikä selvää myönteistä kehitystä ole nähtävissä. Vuonna 2005 heitä ei halunnut naapurustoonsa 19 prosenttia suomalaisista, tänä vuonna luku on 17 prosenttia.
Eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä ei taas haluaisi naapurikseen kuusi prosenttia suomalaisista, mikä on saman verran kuin vuonna 2005. Luku on vaihdellut vuosien aikana välillä 4–7 prosenttia.
– Asenteet ovat yhä haastavia. Meidän pitäisi kasvaa siihen, että maahanmuuttajatkin ovat yksi osa meidän tulevaisuuttamme, Sydänmaanlakka toteaa.
Suomalaisten suvaitsevuus eri ihmisryhmiä kohtaan on kasvanut myös yleisesti, sillä tänä ja viime vuonna 12 prosenttia suomalaisista ottaisi naapurikseen melkeinpä kenet hyvänsä. Vuonna 2005 luku oli seitsemän prosenttia.