Suomalaisen Aatun, 22, uskomaton vaellus: Käveli Yhdysvaltojen halki, jalat turposivat ja varpaasta lähti tunto kuukausiksi – kolme ystävää ei päässyt koskaan perille

Matka alkoi maaliskuun 8. päivä Meksikon rajalta. Vaellus kesti lähes puoli vuotta, ja Murtomäki saapui päätepisteeseen Kanadan rajalle 22. elokuuta.

Vaellus kulki läpi koko Yhdysvaltain länsirannikon. Kyseinen vaellusreitti tunnetaan nimellä Pacific Crest Trail.

Kyseessä on 4 265 kilometriä pitkä vaellusreitti, joka kulkee Meksikon rajalta Kanadan rajalle Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin osavaltioiden läpi.

Ajatus lähti elokuvasta

Ajatus vaellusreitille lähdöstä tuli elokuvan Wild – Villi vaellus myötä. Kyseessä on elokuvasovitus Cheryl Strayedin omakohtaisiin kokemuksiin perustuvasta kirjasta Villi vaellus.

– Kaverin kanssa aikanaan pyöräiltiin Suomen halki Hangosta Nuorgamiin. Sitten kun nähtiin vaellusreitistä kertova elokuva, vitsillä heitettiin, olisiko tämä seuraava kohde, Murtomäki kertoo.

Lue myös: Vantaalainen Kristian käveli koko Suomen halki 78 päivässä – yöpyi tuntemattomien luona: "En tiennyt etukäteen, paljonko saisin apua"

Länsirannikon läpi vaeltaminen ei ollut helppo. Vaellus oli rankkaa, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Haasteita loi etenkin vaihtelevissa maasto-olosuhteissa kulkeminen.

– Veden kantamisen kanssa tuli haasteita. Myös se oli ihan uusi juttu, että matkalla vastaan tuli myrkyllisiä ja vaarallisia eläimiä. Myös vuoristossa kulkeminen oli vaikeaa.

Ruoaksi riisiä ja tonnikalaa

Oma haasteensa oli myös ravinnon hankkiminen vaelluksen aikana. Vaeltajat kävivät 5-7 päivän välein kylässä tai kaupungissa kaupassa. Ruokavalio oli varsin yksipuolinen.

– Ruoka oli enimmäkseen tortillaa, riisiä ja tonnikalaa. Ja rasvaa eli voita, jos mahdollista. Sekä kahvia.

Vaellus on fyysisesti raskasta, joten se vaatii myös suuria energiamääriä.

– En laskenut kaloreita, mutta päivässä tuli syötyä ehkä 5 000–6 000 kaloria. Kyllä ruokaa meni.

Vaeltajat lähtivät matkaan usein aamuvarhain, parhaimmillaan jo aamuyöstä. Siihen on sanottavissa selvä syy: etenkin lumisessa maastossa lumi on jäätynyt kiinteäksi yön aikana, jolloin lumessa liikkuminen on helpompaa.

– Kun lumi rupesi päivällä sulamaan, iltapäivällä se oli aikamoista sohjoa.

Yöt nukuttiin taivasalla

Yöpyminen tapahtui vaelluksen aikana pääosin luonnon helmoissa.

– Melkein puolet ajasta nukuttiin taivasalla, pelkkä makuupussi alla. Jos oli lunta, niin mentiin telttaan nukkumaan.

Lumimyrskyssä vaeltajat rakensivat itselleen lumiluolan suojaksi. Joskus vaeltajat pistäytyivät myös kaupungissa motellissa tai hostellissa.

Lue myös: Parivaljakko vaelsi yli 2000 kilometriä Grand Canyonin halki dokumentoidakseen sen katoavaa kauneutta – "Kanjoni ei kunnioita ketään"

Jalat turposivat, varvas jäätyi tunnottomaksi

Keskimäärin vaelluksen aikana kuljettiin päivässä 35-40 kilometriä. Parhaimmillaan Murtomäen mukaan päivässä pystyttiin etenemään jopa 100 kilometriä.

Kymmenien kilometrien tarpominen päivässä kävi etenkin jalkojen päälle.

– Jalat siinä kyllä turposivat. Jalat olivat joka aamu kuin veitsenterällä kävelisi, mutta periaatteessa siihen tottui.

– Minulla jäätyi myös isovarvas niin, että tunto lähti kahdeksi kuukaudeksi. Mutta päästiin yllättävän pienillä haavereilla. Saan olla kiitollinen, ettei sen pahempaa käynyt.

Kovalle koetukselle joutuivat myös kengät. Murtomäen mukaan hänellä meni vaelluksen aikana hajalle kahdet kengät.

– Yhdet kengät teippasin ja jatkoin niillä 300-400 kilometriä kunnes jouduin ostamaan uudet kengät. Kolmet-neljät kengät kuluvat tuollaisella reitillä puhki helposti.

Kolme kaveria jätti matkan kesken

Pacific Crest Trail on suosittu reitti, ja matkan aikana Murtomäki sai uusia kavereita ympäri maailman.

– Meitä oli neljä suomalaista nuorta, jotka lähtivät matkaan. Sieltä sain myös paljon uusia kavereita, muun muassa Saksasta ja Englannista.

Neljästä suomalaisesta Murtomäki oli ainoa, joka jaksoi vaeltaa koko reitin. Muut jättivät matkan kesken. Viimeisin heistä jätti vaelluksen kesken Oregonin ja Washingtonin rajalla.

Murtomäki myöntää, että keskeyttäminen kävi myös hänen mielessään.

– Kun päätepisteeseen oli enää noin 300 kilometriä matkaa, ensimmäisen kerran kävi mielessä, että nyt tekisi mieli lähteä kotiin. Onneksi kaverit olivat mukana tsemppaamassa. Ilman kavereita matka olisi voinut jäädäkin kesken.

"Se oli mahtava kokemus"

Nyt kun lähes puolen vuoden vaellusmatkasta on selviydytty ja päästy takaisin kotiin, lähtisikö Murtomäki vaellukselle uudelleen?

– Ehdottomasti. En tiedä lähtisinkö samalle reitille, mutta jollekin vaellukselle. Se oli mahtava kokemus.

Aivan heti uudelle vaellukselle ei silti ole tarkoitus lähteä.

– Jos nyt annetaan kehon palautua ensin. Saa nähdä mitä kavereiden kanssa keksitään seuraavaksi.

Omat varusteet kannattaa tuntea hyvin

Murtomäellä on antaa hyvät vinkit niille, jotka suunnittelevat saman reitin vaellusta.

– Ei kannata stressata liikaa, kun on vaeltamassa. Omat varusteet kannattaa tuntea hyvin, niin se helpottaa.

Etenkin varustuksen kannattaa olla kunnossa. Esimerkiksi vaatteita ei kannata ottaa liikaa mukaan.

– Pienelläkin vaatemäärällä pärjää ja sillä voi säästää painoa rinkasta., Murtomäki vinkkaa.

Murtomäen vaellusretkestä kertoi ensin Ilta-Sanomat.