Erosta harvoin selviää yksin.
Ero on aina kriisi ja vahva tunneprosessi, josta harvoin selviää yksin. Ystävien tuki ja joissain tapauksissa ammattiapu nousevat keskeiseen rooliin. Selviytymiskeinoja on kuitenkin lukuisia.
Kuka minä nyt olen?
”Koin vahvan identiteettikriisin: kuka minä nyt olen, kun olen eronnut, enkä olekaan enää perheellinen.
Muutin pois yhteisestä kodista, lapset jäivät entiselle puolisolle ja näin heitä vain viikonloppuisin. Niin moni asia muuttuu eron aikana peruuttamattoman paljon.
Nousee kysymys, että mitä on itsestä jäljellä, ja totta kai tunteet ovat myös hyvin repiviä. Siinä on huolta, että miten lapset ja itse tulee toimeen. Tietysti on surua menetyksestä. Sitten on häpeän tunteita, että on epäonnistunut.
Vaikka eroja tapahtuu paljon, kyllä se silti tuntui siinä tilanteessa, että olen suunnilleen ainoa, jolla menee näin. Ja sitten voi olla ihan vihan tai katkeruuden tunteitakin, kun sitä prosessia käy läpi. Ihan laidasta laitaan monenlaisia tunteita.
Aika paljon ystävieni kanssa kävin asiaa läpi ja eroryhmässä sitten vähän myöhemmin. Kävin myös jonkin verran keskustelemassa erotyöntekijän kanssa, enkä jäänyt yksin niitä pohtimaan.
Se, että sai miehenä miehen kanssa keskustella oli jotenkin helpompaa. Eroryhmässä tapasin muita, joilla on sama tilanne tai paljon pahempikin.
Kun näkee ja kuulee muiden kokemuksia, niin kyllähän se helpottaa. Se auttaa, ettei ole ainoa, jolla on samat kysymykset ja samanlaiset tunteet.
Monesti puhutaan siitä, että miehet eivät osaa puhua. Olen huomannut, että kyllä osaa ja tosi paljonkin. Olen nähnyt, että suomalainen mies puhuu tunteistaan, kun sopiva tilanne tulee.” Mies, 42, eronnut noin kahdeksan vuotta sitten
