Nyrkkeilyvalmentaja Maarit Teuronen on nainen kahden viime aikojen suomalaisen olympiamitalin takana. Nyrkkeilyn olympiavalmentajaksi valitun Teurosen kyvyt tunnustetaan, mutta uran alkuaikoina oli toisin. Teuronen kertoo kohdanneensa vähättelyä, koska on nainen.
Nyrkkeilyvalmentaja Maarit Teuronen on tullut suomalaisille tutuksi viime aikojen olympiamenestyksen luojana.
Teuronen valmensi Mira Potkosen kahteen olympiapronssiin Rio de Janeirossa vuonna 2016 ja Tokiossa vuonna 2021. Viime kesänä Pariisissa Teurosen valmentama Pihla Kaivo-oja eteni puolivälieriin ja sijoittui lopulta viidenneksi.
Lue myös: Suomen olympiatähti avaa kohahduttanutta linjaansa – "Laitan, että hengissä ollaan"
Teuronen on ollut suomalaisen naisnyrkkeilyn pioneeri. Hänen oman aktiiviuransa ensimmäisestä ottelusta tulee keväällä kuluneeksi 30 vuotta. Teuronen kruunattiin vuonna 1995 ensimmäiseksi naisten Suomen mestariksi.
– Aika jänniä ja hauskojakin aikoja, koska nyrkkeily oli silloin naisille ihan uusi laji, mikä tuli. Olin ensimmäisiä, jotka lähti sitä meilläkin harrastamaan. Silloinen valmentaja sanoi, että lähdetäänpäs kilpailemaan. Mää sanoin, että ei todellakaan lähdetä kilpailemaan, että ihan kauheeta, Teuronen muistelee MTV Urheilun haastattelussa.
Teuronen kuitenkin lähti, ja loppu on suomalaista nyrkkeilyhistoriaa.
Esteitä on matkalle osunut paljon. Naisten nyrkkeilyyn suhtauduttiin aluksi monin paikoin penseästi.
– Kyllä se aikamoista taiteilua on ollut tietyllä tapaa. Uusi asia, sehän herättää aina pientä muutosvastarintaa, Teuronen sanoo.
– Osa valmentajista ei suostunut valmentamaan naisia. Pahimmassa tapauksessa ei päästänyt edes nyrkkeilysalille. Kyllä se aikamoista aikaa oli, mutta onneksi meillä on ollut hyvä seura, Tampereen Voimailuseura. Siellä on aina viety eteenpäin, kun on ollut halua. Ei ole ollut väliä iästä tai sukupuolesta.
"Ei luotettu, ei uskottu"
Teuronen saavutti aktiiviurallaan kahdeksan Suomen mestaruutta ja kaksi EM-pronssia. Nyrkkeilyura päättyi vuonna 2008 ja hän siirtyi valmentajaksi. Teuronen sai huomata, että naisvalmentaja maskuliinisessa lajissa joutui kohtaamaan monenlaista vähättelyä ja epäasiallista kohtelua.
– Uskottavuuttahan mulla ei ollut, minkä tietyllä tavalla hyväksyin aluksi. Kun on uusi, niin pitäähän sitä todistaa oma osaaminen, tietotaito, toiminnat.
Teurosen valmennettavat alkoivat menestyä turnauksissa, mitaleita tuli myös arvokisoista, mutta tilanne ei muuttunut. Teurosta ei esimerkiksi olisi haluttu päästää oman valmennettavansa kehäkulmaukseen otteluissa. Valmentaja sanoo kokeneensa kohtelun loukkaavana.
Teurosen tietämys ja asiantuntemus sivuutettiin. Toimintatavat omien valmennettavien kanssa kyseenalaistettiin.
– Olen kiertänyt maailmalla ja olen siitä kertonut, mitä huomioita olen tehnyt, niin ei sitä kuunneltu. Se sivuutettiin aivan täysin. Otteluun on menty mun urheilijan kanssa, (ja on sanottu) älä sano sitä, älä sano tätä, Teuronen kuvailee.
– Niin kuin yritetty painaa alaspäin. Se on ollut sellaista.
Asiat ovat sittemmin menneet eteenpäin, mutta Teuronen kuvaa matkaa "kovaksi poluksi". Kohtelu on välillä ottanut koville.
– Ei luotettu, ei uskottu ja (ajateltu), kun olet nainen, niin ei siitä mitään (tule). Se välillä otti jopa aika kovillekin. Mutta onneksi asiat ovat menneet eteenpäin, Teuronen sanoo.
– Kulttuuri on muuttunut, ja kun tulee uutta sukupolvea, muuttuu vielä enemmän.
Kansainvälinen vaatimustaso
Teurosen menestys valmentajana on pantu merkille.
Hänet nimitettiin alkuvuodesta nyrkkeilyn olympiavalmentajaksi. Hän vastaa tehtävässään ensisijaisesti Kaivo-ojan valmentautumisesta. Lisäksi Teurosen vastuulla on maajoukkueen huippu-urheiluryhmän urheilijoiden päivittäisharjoittelun pitkäjänteinen suunnittelu, toteutus ja seuranta yhteistyössä näiden henkilökohtaisten valmentajien kanssa.
Työssään Teuronen pääsee jakamaan kokemuksensa tuomaa tietotaitoa eteenpäin.
– Nautin siitä ja toivon, että pääsen sitä ihan oikeasti tekemään. Se on mulle päivittäisessä tekemisessä se kansainvälinen vaatimustaso läsnä. Toivon, että mää pääsisin sitä jakamaan muillekin meidän nyrkkeilijöille ja hyödyntämään. Toivon, että lähtee yhteistyö hienosti eteenpäin.
Lue myös: Maarit Teuroselle huippupesti
Nyt, kun Teurosta kuunnellaan, hänellä on painavaa sanottavaa suomalaisen huippu-urheilun kehittämisestä. Aallonpohja koettiin Pariisin olympialaisissa, kun Suomi jäi ensimmäistä kertaa ilman mitalia.
– Valmentajan pitää ymmärtää kansainvälinen vaatimustaso, mikä se on. Siitä on lähdettävä. Miten saadaan se valmentajille sisäistettyä, siihen pitää keksiä eri lajeissa keinot. Meillä (nyrkkeilyssä) se on ehdottomasti, että pitää reissata. Pitää mennä, nähdä, koska Suomessa ei ole niin montaa urheilijaa huipulla, Teuronen sanoo.
– Valmentajien pitää olla nälkäisiä ja haluta oppia. Mennä kiertämään maailmaa, viedä urheilijat koviin paikkoihin. Saadakseen tiukassa paikassa arvokisoissa huippusuorituksen, urheilijan pitää olla sinut sen asian kanssa. Pitää olla tottunut, pitää olla kokenut. Se ei saa olla uusi asia.
Teuronen korostaa valmentajille tukiverkon tärkeyttä. Hän sanoo oman suojakuorensa kehittyneen uransa alkuaikoina niin vahvaksi, ettei hän luottanut kehenkään paitsi omaan lähipiiriinsä.
Menestyksen myötä suojakuori on karissut.
– Itseluottamus ja kaikki on kasvanut sen verran, että kyllä mää nyt olen ehkä näyttöni antanut näillä menestyksillä, mitä valmennettaville on tullut, Teuronen sanoo.
– Ehkä sen ansiosta jopa ollaan näin pitkällä, koska mää olen joutunut tekemään itse sen työn ja painaan eteenpäin.