Suomalainen diplomi-insinööri Roni, 30, hommasi itsensä puolessatoista vuodessa MM-hiihtäjäksi – rahaa ja vaivaa se vaati, mutta "hullu idea" toteutui

Zeinin lähtökohdat MM-kisoihin ovat kovin erilaiset kuin isojen maiden hiihtäjillä. Hän saapui Helsingistä Müncheniin omakustanteisella lennolla, ja lentokentän matkalaukkukarusellilla oli kiire: Seefeldiin lähtevän bussin lähtöön oli vain muutama minuutti. Suksetkin saapuivat ja matka jatkui juosten kohti bussia. Juuri ajoissa.

Helsingissä asuva Roni Zein edustaa Seefeldissä Libanonia, isoisänsä kotimaata. Hänellä on Suomen ja Libanonin kansalaisuus, joten jo kymmenisen vuotta sitten syntynyt ajatus konkretisoitui tänä vuonna.

– Projekti oli tarkoitus aloittaa joku 10 vuotta sitten, mutta elämässä tuli sen verran muuttujia matkalla ja nyt sitten päätin, että on vihdoin aika toteuttaa tämäkin unelma.

– Suomen maajoukkue on sen verran kovatasoinen, että tunnen oloni paljon kotoisammaksi näiden kavereiden seurassa, hän sanoo hymyillen.

Jalkapalloa ja tennistä kilpailullisesti pelannut Zein katseli kaksi vuotta sitten Lahden MM-kisoja ja tajusi, että voisi päästä Libanonin maajoukkuehiihtäjiä selvästi kovempaa.

– Se oli vähän sellainen hullu idea. Harvinaisempien maiden urheilijoita on kisoissa nähty, ja kun katselin Lahden kisoja ja loppuaikoja, niin ajattelin, että ”ei vitsi, minullahan olisi paikka tuolla”, Zein muistelee Seefeldin sprinttikarsinnan jälkeen.

Libanonin hiihto on mennyt parissa vuodessa eteenpäin, nyt MM-kisoissa on mukana neljä miestä ja kaksi naista, eikä Zein ollut missään nimessä omassa kastissaan.

Suomessa kisaamalla paikka MM-laduille

MM-kisoihin pääsemisen eteen piti tehdä hurjasti järjestelyitä. Puolitoista vuotta sitten Zein hommasi itselleen Kansainvälisen Hiihtoliiton FIS:n lisenssin. Ensimmäinen FIS:n alainen kilpailu oli joulukuussa 2017 Vuokatissa. Sijoitus Scandinavia Cupin 15 kilometrin vapaan kilpailussa oli 193:s.

Hän on jatkanut kisojen kiertämistä Suomessa ja se toi toivotun tuloksen.

– Ilmeisesti näytöt riittivät maajoukkuepaikkaan, hän naurahtaa.

– Minut valittiin tänne mukaan ja tämä on arvokisadebyytti minulle. Toivottavasti kahden vuoden päästä pääsen yrittämään parannusta.

Zein hiihti keskiviikkona 10 kilometrin perinteisen karsintakisassa, josta olisi voinut päästä ensi viikon 15 kilometrin kisaan. 57 hiihtäjän joukosta tullut sija 43 ei siihen riittänyt. Torstain sprinttikarsinnassa Zein oli 136:s.

– Pertsa meni ihan jees, oli aika liukas latu molempiin suuntiin. Ylämäet olivat pientä taistelua, mutta alamäkeen luisti hyvin. Sprintissä meni muuten hyvin, mutta viimeisessä mutkassa taisin nätisti sanottuna pyllyllänikin käydä. Lumi oli vähän pehmeä ja suksi haukkasi. Se oli harmi sinänsä, mutta yritin kiihdyttää tuohon stadionin eteen, että näyttäisi edes telkkarissa hyvältä, hän summaa kisansa.

Majoitus hoitui, muu omakustanteisesti

Zein syntyi Helsingissä, mutta hänen ollessaan yksivuotias perhe muutti Norsunluurannikolle isän töiden vuoksi. Lyhyen Suomen visiitin jälkeen perhe asui kymmenisen vuotta Luxemburgissa, kunnes Roni palasi Suomeen opiskelemaan. Hän on ympäristöalan diplomi-insinööri ja teki alan suunnittelutöitä, mutta siirtyi yrittäjäksi.

Libanonissa hän ei ole asunut, mutta isoisä ja muuta sukua asuu siellä, ja hän on käynyt maassa sukuloimassa.

– Ensi keväänä olisi tarkoitus lähteä mestaruuskisoihin, sieltä haetaan paikkaa Oberstdorfiin (MM-kisoihin) kahden vuoden päähän.

Libanonin joukkueella on valmentaja ja hiihtoliiton varapresidentti vastaamasta järjestelyistä Seefeldissä. Voitelun Zein ulkoisti Start-voitelufirman tiimille.

– Muuten olen suht yksin hoitanut asiat. Kaikki välineet ovat omasta takaa, itse hommasin lennot ja maksoin ne. Majoituksen sain sentään, joukkuekaverin kanssa samaan huoneeseen, Zein kertoo.

Zeinin asenne MM-kisoihin on rento, mutta urheilu on intohimo. Kavereiden kesken asiaan suhtaudutaan osin huvittuneesti, niin tekee myös hiihtäjä itse.

– En minä vakavamielisesti yritä tänne lähteä. En minä täällä mitaleista tai jatkopaikoista ole hiihtämässä. Sen tiesin jo tänne lähtiessä, hän sanoo.

Helposti mieleen tulee kysymys: miksi? Miksi tehdä kovasti järjestelyitä ja kustantaa suurin osa kaikesta itse?

– Minulla on sellainen ajatus, että jos voit jotain tehdä, se pitäisi tehdä. Muuten saatat katua sitä kiikkustuolissa. Siksi minä tähän lähdin.

– Jos on sillä lailla siunattu, että on mahdollisuus tulla, sitä ei kuitenkaan jokaiselle tarjota ja pakko se on silloin käyttää ja tehtävä töitä kovasti. Minä olen viihtynyt, eipä tarvitse katua jälkeenpäin, hän sanoo iloisesti.

Kokemus on siis ollut sellainen kuin piti, ainakin melkein.

– Tuohon mäen alle asti oli just niin kuin piti. Se pisti päätä painuksiin maaliviivaa ylittäessä. Olisin halunnut ehjän oman suorituksen, siihen olisin ollut tyytyväinen. Siitä tuli puoli minuuttia takkiin varmaan, mutta onneksi ei jatkopaikka ratkennut minun osaltani. Ensi kerralla sitten uudelleen, Zein päättää.

Tällä asenteella Zein on MM-hiihtäjä myös ensi kerralla, kenties sen jälkeen myös olympiaurheilija.