Sukupuolenkorjaus herättää hämmennystä – miten suhtaudun transsukupuoliseen ihmiseen?

Olet ollut pitkällä kesälomalla, ja palaat töihin virkistyneenä. Työpisteeseesi istahtaessasi havaitset, että Virtasen Jarkon paikalla istuu nyt joku nainen. Hetkinen – mutta sehän on Jarkko itse!

Vai onko?

– Tämä on tyyppiesimerkki aiheesta, josta meitä lähestytään, kertoo Mikko Väisänen, Pirkanmaan Setan tuki- ja neuvontapalvelun toiminnanjohtaja.

Jos työkaveri yhtäkkiä muuttuu miehen näköisestä naisen näköiseksi, mitä on korrektia kysyä? Väisäsen mukaan jokainen tapaus on yksilö. Aloitteen pitäisi kuitenkin tulla työkaverilta. Hän voi ottaa asian esiin lähimpien työtovereiden, tai vaikkapa koko yhteisön kesken.

– Jos kyseessä on pienehkö työyhteisö, osa asiakkaistamme on kutsunut asianomaiset koolle ja kertonut, mistä on kyse, millä nimellä toivoo tulevansa kutsutuksi ja mikä oma sukupuoli-identiteetti sillä hetkellä on. He ovat ottaneet asian reippaasti haltuun, Väisänen kuvaa.

– Nämähän ovat suuria itsensä voittamisen hetkiä ja transprosessiin lähtemisen ja sen etenemisen kannalta tavattoman herkkiä asioita.

Transprosessissa ihmisen synnynnäinen sukupuoli pyritään korjaamaan niin, että se vastaa sitä sukupuolta, jota ihminen kokee olevansa. Prosessi pyritään ajoittamaan koulu- tai työrytmiin niin, ettei syntyisi ei-tovitottuja tilanteita, joita ei ole ennakoitu.

– Usein ihmiset arvostavat rehellisyyttä ja sitä, että kaveri on löytänyt itsensä. Mutta jos muut ovat itse epävarmoja esimerkiksi omasta sukupuoli-identiteetistään, tilanteeseen voi liittyä syrjintää ja jopa transfobiaa, Väisänen sanoo.

"Sukupuolen vaihtaminen" saattaa tuntua pahalta

Meistä jokaisella on ennakkoluuloja ja olettamia. Koska kukaan ei kasva umpiossa, ja esimerkiksi miesten ja naisten rooleihin liittyy väkisinkin ennakkokäsityksiä ja olettamuksia.

Joskus ihmistä voi loukata tietämättään. Erilaiset kielenkäyttöön vakiintuneet termit, kuten "sukupuolenvaihdos", voivat loukata.

– Olemme tarkkoja siitä, että puhuttaisiin sukupuolen korjaamisesta etenkin silloin, jos sukupuoli on lähtökohtaisesti koettu vääräksi. Usein henkilöllä, joka on lähtenyt transprosessiin, on ollut hyvin kauan kokemus siitä, että hän on syntynyt väärään sukupuoleen. Silloin "sukupuolen vaihtaminen" saattaa tuntua pahalta. Esimerkiksi osa ajattelee sanaa "transu" leppoisana hellittelynimenä, mutta useimmat kokevat sen neekeri-tasoiseksi parjaussanaksi, Väisänen neuvoo.

Tärkeää olisi myös puhua transsukupuolisista – ei siis "transseksuaaleista" vanhan kieliasun mukaan.

– Siinä tehdään selväksi se, että kyseessä on sukupuoleen liittyvä korjausprosessi, ei seksuaalisuuteen liittyvä, Väisänen sanoo.

– Kaikista parasta on, että kysyy asianomaiselta itseltään, miten haluaa tulla kutsutuksi, ja mitä hän käsitteitä toivoo käytettävän. Korostan sitä, että nämä ovat hyvin yksilöstä itsestään riippuvaisia asioita. Ihminen saattaa ihan itse käyttää sukupuolenvaihdos-termiä, ei se välttämättä ole virheellistä.

Entäs se alapää?

Eräs transprosessin vaiheista on sukuelinkirurgia, joka kiinnostaa monia. Toisen alapään kuulumisia ei kuitenkaan pitäisi mennä utelemaan; sukuelimet ovat hyvin yksityinen ja henkilökohtainen asia.

– On perustavanlaatuisen inhimillistä, että sukupuolielimet herättävät kysymyksiä ja uteliaisuutta. Sukupuolielimistä voidaan puhua yleisellä tasolla ja kouluttajana voin jakaa materiaalia, jossa kerrotaan transprosessin tarkka kuvaus ja mitä toimenpiteitä tehdään leikkaushoitojen loppuvaiheessa. Siinä pääsee hyvin perille siitä, millaisia eri vaihtoehtoja sukuelinkirurgiaan liittyy, Väisänen kuvaa.

Jos keskustelu menee liian henkilökohtaiseksi, ihmisen voi yrittää saada vastaamaan häntä niin kiinnostavaan kysymykseen itse: kerro omista sukuelimistäsi! Minkä kokoinen penis sinulla on? Millainen vagina sinulla on?

– Silloin huomaa, että tässä on yksityisyyden raja, jota on hyvä kunnioittaa. Mielestäni keskustelu yleisellä tasolla on suotavaa, mutta kuten kaikissa asioissa, henkilön omaa yksityisyydensuojaa tulee kunnioittaa.