Upseerioppilaat Venla Eskola ja Aleksi Vainio ovat muutamana aamuna heränneet samasta tuvasta – ensimmäisinä Suomessa.
Reserviupseerikurssilla Haminan varuskunnassa aloitettiin viime viikolla yhteismajoituskokeilu, jossa sukupuoli ei enää määritä tupakavereita.
Puolustusministeriön asetus yhteismajoituskokeilun toteuttamisesta tuli voimaan huhtikuun alussa. Kokeilu on vapaaehtoinen, eli kukin yhteistupiin muuttava on antanut kirjallisen suostumuksen ja voi halutessaan perua sen koska vain.
Tammikuussa palveluksensa aloittaneet Eskola ja Vainio olivat ensimmäiset kuukautensa mies- ja naistuvissa. Päätös ryhtyä vapaaehtoiseksi oli molemmille helppo.
– Ollaanhan me naisten kanssa vitsailtu, että naisten tuvat ovat yleensä mukavassa siistissä kunnossa eikä haise sukkahiki. Mutta ei sellaisia ongelmia, jotka oikeasti haittaisivat, ole tullut vielä vastaan, Kainuun prikaatista Haminaan tullut Venla Eskola sanoo.
Karjalan prikaatista reserviupseerikurssille saapunut Aleksi Vainio toteaa, ettei ole edes huomannut eroa vanhaan. Ainoa muuttunut käytäntö on kaksikon mukaan se, että vaatteet vaihdetaan nyt tuvan sijaan pesu- ja sosiaalitiloissa, jotka ovat edelleen erilliset.
Tupajako on "puhdasta matematiikkaa"
Kokeiluun osallistuvat ovat reserviupseerikurssin johtajan, everstiluutnantti Tommi Sikasen alaisia. Sikanen vastaa kokeilun toteuttamisesta puolustusministeriön päätöksen, Pääesikunnan käskyn ja Maavoimien esikunnan antamien ohjeistusten mukaisesti.
Sikasen mukaan vapaaehtoisia ilmoittautui erittäin paljon: hieman alle 600 reserviupseerikurssilaisesta noin 550 ilmoitti suostuvansa kokeiluun. Naisia alkaneella kurssilla on 40, ja heistäkin suurin osa ilmaisi suostumuksensa.
– Käytännössä kaikki naiset, jotka suostuivat, ovat mukana kokeilussa, Sikanen sanoo.
Hän tosin huomauttaa, että nyt kokeiluun suostuneet ovat tienneet hyvin, mihin ovat ryhtymässä, sillä heillä on jo taustallaan neljän ja puolen kuukauden verran palvelusta. Kesän saapumiserässä tulevat alokkaat tekevät päätöksensä vähemmillä taustatiedoilla.
Vähemmistösukupuolta on oltava tuvassa vähintään kaksi, joten moni miehistä on edelleen miestuvassa. Sikanen kertoo, että tavoitteena oli jakaa tuvat mahdollisimman tasapäisesti mutta kasarmin asettamat rajoitteet huomioiden.
Rajoitteilla hän tarkoittaa esimerkiksi tupien määrää ja kokoa sekä pesutilojen riittävyyttä.
– Se on puhdasta matematiikkaa, että paljonko tupia yleensäkään on suhteessa varusmiesmäärään ja miten ihmiset saadaan majoitettua järkevästi niin, ettei kokeilu vaikeuta muiden elämää.
Palapeliä sotkee myös koronaviruspandemia, sillä kasarmilla on oltava tyhjiä tupia mahdollista eristämistä varten.
Yhteistuvissa ei jäädä paitsioon
Tupajaossa huomioidaan myös se, mille linjoille naisia valikoituu. Sikanen muistuttaa, että reserviupseerikurssilla koulutetaan kaikkiin aselajeihin: joukossa on esimerkiksi jalkaväkeä, huoltoa, tiedustelua, kenttätykistöä ja niin edespäin.
Yksi tavoite onkin ollut parantaa naisten kokemusta varusmiespalvelussa majoittamalla heidät yhdessä oman koulutusryhmän kanssa.
Sikasen mukaan erilliset tuvat ovat saaneet jotkut naisvarusmiehet kokemaan, että he jäävät paitsioon omasta ryhmästään.
– Kun naiset ovat vähemmistönä varuskunnissa, on jouduttu tekemään naisten tupia, joissa naiset ovat majoittuneet erillään omasta koulutusryhmästä. Monet naiset ovat kokeneet tämän ahdistavaksi ja sanoneet, etteivät he ole saaneet tietoa eikä heitä ole esimerkiksi muistettu käskeä olemaan jossakin paikassa tiettyyn aikaan.
Kokeilussa naisia ei sekoiteta aselajilinjojen yli. Sikasen mukaan tällä varmistetaan, ettei vanha ongelma enää toistu.
Tiedustelukomppaniassa esimerkiksi on nyt kaksi naista, jotka molemmat suostuivat mukaan kokeiluun. Sikanen kertoo, että heidät voitiin majoittaa kolmen samalla linjalla olevan miehen kanssa pieneen tupaan.
Myös Eskola tunnistaa ongelman ja uskoo yhteistupien olevan toimiva ratkaisu.
– Nyt pääsee olemaan suht lähellä oman linjan tyyppejä. Se helpottaa tiedonkulkua ja yhdessäoloa.
Tasa-arvoa "hyvässä ja pahassa"
Tupa-ajattelussa sukupuolet jaetaan miehiin ja naisiin. Sikanen kertoo, ettei muunsukupuolisten näkökulmaa ole pohdittu, mutta hän muistuttaa, että eri sukupuoli-identiteettejä ja seksuaalisia suuntautumisia on varusmiesten joukossa ollut "maailman sivu".
Hän kuitenkin korostaa, ettei voi puhua muiden puolesta eikä tiedä, millaisten asioiden kanssa muunsukupuoliset kamppailevat varusmiespalvelusta pohtiessaan.
– Iso ajatus tässä on se, että Puolustusvoimat ja sotilaskoulutus ovat yhteisöllisiä, eikä ketään erotella sukupuolen tai suuntautumisen perusteella. Kaikki ovat sekä hyvässä että pahassa tasa-arvoisia, hän toteaa.
Sikasen ensihavainnot ovat osoittaneet, että nuorille sukupolville sukupuolikysymys ei ole samalla tavalla haaste kuin vanhemmille.
– Mitä on sosiaalisen median keskustelua seurannut, vanhemmat sukupolvet kommentoivat joissakin määrin aika löyhillä perusteilla ja tietämättömyyttään jopa törkeästi.
Yhteismajoittuminen ei myöskään ole ennenkuulumatonta. Sikanen huomauttaa, että sotaharjoituksissa naiset ja miehet ovat olleet samoissa teltoissa siitä asti, kun varusmiespalvelus on yleensä ollut naisille mahdollinen. Sukupuolijako tuvissa on hänen mielestään ollut osin keinotekoinen.
– Sanoisin, että järjestelyt varuskunnissa kuvaavat aina enemmän yhteiskunnan tilaa ja yleistä ajatusmaailmaa kuin sinänsä Puolustusvoimien viivasuoraa näkökulmaa, Sikanen toteaa.
Upseerikoulutettavat Eskola ja Vainio uskovat, että muunsukupuolisille yhteistuvat ovat myönteinen muutos.
– Jos kokeilun myötä tulee positiivisia kommentteja, se vielä edesauttaa, Vainio huomauttaa.
Asiallinen kohtelu koskee kaikkia tupia
Puolustusministeriön helmikuussa julkaiseman tiedotteen mukaan varusmiehille koulutetaan yhteismajoituksen säännöt.
Sikanen puolestaan sanoo, ettei yhteismajoitukseen liity mitään sääntöjä, joita ei yleisessä palvelusohjesäännössä muutenkin määritettäisi. Tupajakoa ei hänen mukaansa ole tarkoitus mystifioida.
– Hyvä asiallinen käytös kaikkien kesken ja ihmisten yksilöllisyyden ja mahdollisuuksien mukaan yksityisyyden kunnioittaminen ovat ihan normaaleja toimintamalleja, eli ei tässä mitään erityistä koulutusta ole järjestetty.
Eskola ja Vainio ovat samaa mieltä ja sanovat, ettei mitään uusia käytäntöjä ole tullut opeteltavaksi.
Everstiluutnantti Sikanen painottaa, että reserviupseerikurssin ydintoimintaa on kouluttaa sodanajan johtajia Puolustusvoimien tarpeisiin, ja kaikkia koulutetaan tasa-arvoisesti. Yhteistupa on siis vain yksityiskohta, vaikka toki esimerkiksi median kiinnostus reserviupseerikoulutukseen on kokeilun myötä kasvanut.
Eskola on tyytyväinen siihen, että yhteistupien myötä kaikki ovat samaa joukkoa.
– Tietenkin tässä naisten ja miesten välinen erottelu lähtee entistäkin enemmän pois.
Pitkän ajan kokemuksia on kuitenkin vielä odotettava, sillä yhteiseloa ei ole takana edes viikkoa. Venla Eskola myöntää nukkuneensa huonosti, sillä kun joku tuvassa lopettaa kuorsaamisen, seuraava aloittaa. Korvatulpista on onneksi apua.
– Ja minä olen jo tottunut siihen, Aleksi Vainio lisää.